The Settlers -elokuvan alkumetreiltä lähtien on selvää, että ohjaaja on mies. Historiallinen western-draama sijoittuu 1800-luvun lopulle. Valkoiset miehet tulevat merkitsemään Chilen periferiassa sijaitsevia alueita, jotka kuuluvat suurmaanomistajalle. Matkaan lähtevät englantilainen armeijan kapteeni, amerikkalainen palkkasoturi ja nimettömäksi jäävä chileläinen apumies, jota valkoiset kohtelevat huonosti.
Asetelma on lupaava: Patagonian huikaisevia vuoristomaisemia, uljaita hevosia, valkoisten ja paikallisten ihmisten välille rakennettu jännite. Odotuksia ei lunasteta. Sen sijaan katsojan silmien eteen tuodaan lännenelokuvien kliseitä: graafista väkivaltaa, alistamista, rasismia, aseita, verta. Ensimmäinen nainen ilmestyy kuvaan vasta elokuvan puolivälissä – hän on maassa makaava ruumis. Seuraavassa kohtauksessa näkyy alkuperäiskansan nainen: hänelle tehdään seksuaalista väkivaltaa. Seuraa lisää verta. Lisää ampumista – välillä valkoiset ampuvat toisiaan, välillä kylissä asuvia ihmisiä. Lisää rasismia. Kallonmittausta. Lisää raiskaamista. Viimeistään puolivälissä tekee mieli lopettaa katsominen ja lähteä kuluttamaan aikaansa minkä tahansa muun aktiviteettin parissa.
Katsoja odottaa kaiken aikaa käännettä, jossa alistetussa asemassa olevat ihmiset nousisivat vastarintaan alistajiaan vastaan tai joku esittäisi kunnollista kritiikkiä. Sitä ei koskaan tule. Käsikirjoituksen myönnytykseksi on sanottava, että elokuvassa esitetyt historialliset yksityiskohdat pitävät paikkansa: Latinalaisen Amerikan eurooppalaiset valloittajat – eli maahantunkeutujat – ja heidän jälkeensä hallinneet suurmaanomistajat olivat kammottavan väkivaltaisia, siitä ei ole epäilystä, ja samat alistavat rakenteet ovat jatkuneet näihin päiviin saakka. Mutta jos elokuva on tarkoitettu kritiikiksi historian julmuuksia vastaan, toteutus on epäonnistunut. Raa’an kuvaston toistaminen ei palvele tarkoitusperiä, vaan se vain uusintaa väkivallan kulttuuria, mikä tuskin oli ohjaajan tarkoitus. ”Näytä, älä kerro” ei tarinankerronnan muotona toimi eikä sisältö välity. Näkökulma olisi mahdollista valita toisin.
Herää kysymys: miksi tällaisia elokuvia pitää nykyaikana tehdä? Miksi niille annetaan tunnustuksia, kuten The Settlersille hiljattain myönnetty Cannesin kriitikoiden palkinto? Latinalainen Amerikka on pullollaan loistavia elokuvia, jotka kertovat kriittisesti historiasta ja esittävät vastarinnan ja toivon näkökulmia. Onneksi Cinemaissín ohjelmistoon on kerätty erinomainen kattaus muita elokuvia, jotka kannattaa mieluummin käydä katsomassa.
The Settlers (Chile, Argentina, 2023). Ohjaaja: Felipe Gálvez. Suomen ensi-iltaesitys Cinemaissíssa.