Minä ja valtaosa ystävistäni kasvoimme amismaailmassa. Omat opintoni sijoittuvat edelliselle vuosikymmenelle, mutta haastattelemani Niina Meriläisen tutkimustuloksissa oli paljon tunnistettavaa. Oli yllättävää kuulla, etteivät Meriläisen havainnot ole mediaa juurikaan kiinnostaneet, vaikka hän on sinnikkäästi niitä heille tarjonnut.
Olen surullinen syrjittyjen ja heitteille jätettyjen nuorten puolesta – ja hieman vihainen vuoksi tyhmeliiniaikuisten, jotka eivät välitä nuorista tai heidän turvallisuudestaan.
Monet oppivat jo peruskoulussa olevansa kelvottomia otuksia, kun levottomia lapsosia tulvivan luokan ylikuormittunut opettaja tiuskii uupuneena: ”Keskittykää!” Usein opettajalla ei kuitenkaan ole kykyjä tai aikaa näyttää oppilaalle, miten keskittyminen käytännössä onnistuu.
Rimpuiltuaan häpeää kasaavassa moitesateessa läpi peruskoulun nuoren täytyy ponnistaa seuraavalle asteelle. Mikäli valintana on ammattikoulu, ei enää välttämättä tarvitse pakertaa teorian tai ehkei juuri minkään muunkaan parissa. Amiksissa opiskeluvaatimukset asetetaan toisinaan harmillisen matalalle.
On vaikea ymmärtää opettajia, joille oppilaiden oppiminen on samantekevää tai jotka purkavat kiukkunsa heihin. Jälkimmäinen käytös voi istuttaa nuoreen pelon, jota työelämän psykofyysinen turvattomuus juurruttaa yhä syvemmälle. Ohjaajan – oli hän varsinainen opettaja tai työelämässä opastava hahmo – kannustaminen, lannistaminen ja kaikki muu käytös vaikuttavat nuoren elämässä valtavan pitkään.
Ensimmäisen työharjoittelunsa aloittanutta nuorta voi olla ohjaamassa omahyväinen vitsiniekka, joka aina tilaisuuden tullen haukkuu tyhmäksi, moittii virheiden tekemisestä ja vierittää myös omien erehdystensä syyt vastuullaan olevan nuoren niskaan. Lisäksi nuori saattaa työskennellä hengenvaarallisissa olosuhteissa, mitä myös amisopettaja saattaa katsoa läpi sormien.
Ihmisen psyyke rapautuu ja keho rampautuu ilkeästä ja turvallisuudesta piittaamattomasta työkulttuurista nopeasti, mutta vammoista kuntoutuminen voi viedä vuosia. En ihmettele, että osa riittämättömyydestä ja pelosta kärsivistä nuorista jää työelämästä pois jo ennen kuin sitä edes kunnolla pääsee aloittamaan. Sitten kahvitauoilla ihmetellään, kuinka laiskoja nykynuoret ovatkaan: ensin haukutaan ja sitten pilkataan, jos ja kun työ ei tunnu maistuvan.
Turvallisuuteen olisi kannattavaa panostaa vaikka pelkästään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Kuuluisassa Googlen Aristoteles-tutkimusprojektissa selvitettiin, mitä huipputiimien menestyksen taustalla on. Tärkein tekijä oli psykologinen turvallisuus. Tämä tarkoittaa muun muassa ryhmässä vallitsevaa uskomusta siitä, ettei virheiden tekemistä tarvitse pelätä ja asioista voi puhua vailla pelkoa kielteisistä seuraamuksista.
Kohtalokkaaseen nuorten syrjäyttämisen kierteeseen tulisi puuttua. Amiksille kuten kaikille muillekin nuorille olisi tärkeää tarjota enemmän mahdollisuuksia ihmiselle erään tärkeimmän työkalun, ajattelun, teroittamiseen. Nuorille toivon voimia synkkyyden nujertamiseen sekä rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen. Elämä voi muuttua paremmaksi.
Kirjoittaja on suorittanut kaksi amistutkintoa ja työskennellyt muun muassa hitsauksen ja myynnin parissa.
Lue myös:
Ammattikoulujen rehtorit: Opiskelijoiden yhdenvertaisuus on parantunut, mutta rahoitus huolettaa
