“Jälleen kerran koulutuksenjärjestäjille on luotu lakisääteinen tehtävä ilman taloudellisia lisäresursseja”, toteaa rehtori Jarmo Paloniemi oululaisesta Koulutuskuntayhtymä OSAO:sta. Rahoitus ei ole säilyttänyt edes entistä tasoaan. “Perusrahoituksen leikkaukset, indeksijäädytykset ja inflaatio ovat tehneet rahoitukselle pahaa jälkeä. Kokonaisuudessaan rahoitus on noin 15 prosenttia liian pieni.”
Vuonna 2021 oppivelvollisuusikä nostettiin Suomessa 18 ikävuoteen. Artikkelia varten Voima lähetti kyselyn uudistuksen vaikutuksista ja ammattikoulujen nykytilasta 26 rehtorille. Kyselyyn vastasi seitsemän rehtoria.
Seinäjoen koulutuskuntayhtymän rehtori Pasi Artikaisen mukaan suuri lainmuutos eli ikärajan nostaminen valmisteltiin varsin lyhyellä aikajänteellä. “Muutos on vaatinut ammattikouluilta merkittäviä panostuksia. Koulujen on esimerkiksi täytynyt määritellä, mitä maksuttomuuden periaate eri toimialoilla tarkoittaa.” Uuden lain myötä kaikki toisen asteen opiskelijat ovat oikeutettuja maksuttomiin opiskeluvälineisiin ja -materiaaleihin.
Ammattikoulujen rehtorit pitävät muutosta pääosin hyvänä asiana. He painottavat haastatteluissaan nuorten opiskelun ja sen tukemisen tärkeyttä, mutta heillä on yhteinen huoli: rahoitus.
Mutkikas rahoitus
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) rahoittaa ammattikouluja kolmella eri tavalla: 70 prosenttia rahoituksesta on perusrahoitusta, joka kertyy tavoitteellisista opiskelijavuosista, 20 prosenttia suoritusrahoitusta suoritetuista tutkinnoista ja 10 prosenttia vaikuttavuusrahoitusta, jota kertyy esimerkiksi, kun opiskelijat jatkotyöllistyvät. Lisäksi OKM myöntää ammattioppilaitoksille harkinnanvaraisesti strategiarahoitusta.
Moni rehtori pitää ammattikoulutuksen rahoitusjärjestelmää turhan monimutkaisena eikä sen koeta ottavan riittävästi huomioon alueellisia ja opiskelijakohtaisia eroja.
Moni rehtori pitää rahoitusjärjestelmää turhan monimutkaisena.
Esimerkiksi opiskelijamäärien alueellinen jakautuminen aiheuttaa ongelmia. “Olen huolissani siitä, että osassa maakunnista ei saavuteta tavoiteltuja opiskelijavuosien määriä, kun taas toisissa, kuten Pirkanmaalla, tavoitteet ylitetään merkittävästi. Viime vuonna koulutimme 300 opiskelijaa ilman rahoitusta”, kertoo Pirkanmaan ja Satakunnan alueella toimivan SASKY koulutuskuntayhtymän johtaja Antti Lahde.
Hyvänä kehityksenä oppivelvollisuuden laajentamisessa rehtorit näkevät sen, että koulutuksen maksuttomuuden myötä opiskelijoiden yhdenvertaisuus on parantunut. Nuoret saavat nyt enemmän ohjausta ja tukea esimerkiksi toisen asteen oppilaitostensa kuraattoreilta tai psykologeilta.
Toiveet hallitukselle
Kaikki rehtorit ovat yhtä mieltä siitä, ettei ammatillisen koulutuksen rahoitusta saisi leikata. Lisäksi heidän mielestään jo peruskoulun olisi kyettävä varustamaan nuoret riittävillä taidoilla ja tarjoamaan erityistä tukea sitä tarvitseville. Päijät-Hämeessä toimivan Koulutuskeskus Salpauksen rehtori Päivi Saarelaisen mukaan “perusopetuksen resurssien riittävyys tai riittämättömyys näkyy myös kaikilla seuraavilla koulutusasteilla. Perusopetuksen resurssit tulisi saada kuntoon, jotta nuorilla olisi aidosti sellaiset kyvyt, joilla toisella asteella voi pärjätä.”
Viime vuosina opiskelijahuollon palveluiden, kuten psykologi- ja kuraattorin sekä opiskelijaterveydenhuollon, tarve on kasvanut. “Me haluamme pitää kaikki mukana tässä yhteiskunnassa, mutta koronan seurauksena polarisaatio on valitettavasti lisääntynyt, joten tukipalveluiden tarjoaminen kaikille opiskelijoille on entistäkin tärkeämpää”, SASKY koulutuskuntayhtymän Antti Lahde kommentoi.
Kaikki rehtorit ovat yhtä mieltä siitä, ettei ammatillisen koulutuksen rahoitusta saisi leikata.
Rehtorit myös painottavat, että eri koulutuksia tai niiden tasoja ei tulisi asettaa vastakkain. Ylä-Savon ammattiopiston rehtori Kari Puumalaisen mukaan “rahoituksen tulee mahdollistaa sekä nuorten peruskoulutus mutta myös aikuisten koulutus. Suomalaisen järjestelmän yksi suurimpia vahvuuksia on kattava ja laadukas aikuiskoulutusjärjestelmä, jota ei tulisi heikentää.”
“Yksittäisiin ongelmiin ei tulisi hakea ‘laastariratkaisuja’ vaan koulutusketjua tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti”, jatkaa Puumalainen. Hän pitää tärkeänä, että koulutuksen järjestäjät ja päättäjät käyvät jatkuvaa vuoropuhelua ja että päätöksiä tehdään yhä enemmän tietoon perustuen.
Suurten lakimuutosten jälkeen oppilaitoksissa toivotaan tilaa ja aikaa sopeutumiseen. “Ammatillisiin oppilaitoksiin kaivataan nyt työrauhaa. Jatkuvat muutokset olleet rasittavia ja niidenkin täysipainoinen toteutus vie aikaa”, rehtori Päivi Lehtinen Turun ammatti-instituutista toteaa.
Antti Lahde ja Pasi Artikainen muistuttavat päättäjiä myös siitä, että 2030-luvun ikäluokkamuutokset ovat jo aivan oven takana. Väestön ikääntymiseen liittyvään rakenteelliseen mullistukseen pitäisi alkaa valmistautua toden teolla.
Kannustavaa kasvatusta
Ammattikoulujen rehtoreilla on viesti myös vanhemmille. He painottavat nuorten tarvitsevan selkeää kasvatusta ja motivointia sekä kotona että koulussa. Elämänhallintaan liittyvien taitojen kehittyminen alkaa varhain.
Huolta aiheuttaa etenkin erityistä tukea tarvitsevien nuorten määrän kasvu. “Osalla ei ole aitoja mahdollisuuksia suorittaa koko tutkintoa”, Kari Puumalainen toteaa. “Nuoria olisi keskeistä lähteä tukemaan elämänhallintaan liittyvissä asioissa lapsesta saakka. Toisen asteen koulutuksen aikana on erittäin vaikeaa ratkaista ongelmia, jotka ovat kasautuneet jo aiemmin.”
Rehtorit kannustavat nuoria uskomaan omiin kykyihinsä ja etsimään omia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia tukevan opintopolun. He muistuttavat perusasioihin – liikkumiseen, ravintoon ja lepoon – panostamisen tärkeydestä, ja rohkaisevat tarpeettoman ruutuajan vähentämiseen.
Lopuksi Turun ammatti-instituutin Päivi Lehtinen muistuttaa, että vaikka julkisessa viestinnässä keskitytään usein ongelmiin, ammatillisessa koulutuksessa on tapahtunut paljon positiivista kehitystä. Lehtisen mukaan esimerkiksi yhteistyö työelämän kanssa on kehittynyt paljon, ja opiskelijoista suurin osa on tyytyväisiä opintoihinsa ja työllistyy hyvin.