Maailman pohjoisin alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat, eli Kaamoksen kuvia, järjestettiin Inarissa tänä vuonna jo 25. kertaa tammikuun lopussa. Festivaalia vietettiin paikan päällä, ja verkossa tapahtuma on edelleen käynnissä.
Skábmagovat esittää saamelaiselokuvia ja elokuvia alkuperäiskansoilta ympäri maailman.
Festivaalijohtaja Aleksi Ahlakorpi iloitsee, että tapahtuma voidaan järjestää taas paikan päällä koronan jälkeen: ”Yhteisöllisyys on tärkeä osa festivaalia, ja tämä on erityisesti paikallisille tärkeä kohtaamispaikka.” Paikallisilla hän viittaa laajalle: ”Tänne tulee ihmisiä Inarista, Utsjoelta, Vuotsosta, Käsivarresta ja tietysti myös Norjan ja Ruotsin puolelta.”
Festivaaleille saapuu vieraiksi myös alkuperäiskansojen elokuvantekijöitä eri puolilta maailmaa. ”On paljon yhteisiä aiheita ja asioita jotka koskettavat alkuperäiskansoja eri puolilla. On tärkeää tuoda esille tarinoita myös muualta maailmasta. Se muistuttaa siitä, että emme ole yksin näiden asioiden kanssa”, Ahlakorpi kertoo.
Elokuvafestari kulttuurin ylläpitäjänä
Saamelaisohjaaja Sunna Nousuniemi on kasvanut Skábmagovat-traditioon lapsesta asti. Nousuniemi pääsi 8-luokkalaisena kokeilemaan Skábmagovilla leikkaamista ja käsikirjoittamista festivaalin järjestämällä nuorten elokuvaleirillä. Hän on itse toiminut aikanaan myös festivaaleilla tuottajana ja festivaalijohtajana.
”Festivaali oli aina todella tärkeä, koska Inarin kylällä ei ollut elokuvateatteria. Ivalossa elokuvateatteri Aslakissa käytiin katsomassa uutuuselokuvia, mutta Skábmagovat on ainoa paikka jossa on päässyt näkemään valtavirrasta poikkeavia elokuvia.”
Nousuniemi on tehnyt kaksi lyhytelokuvaa, joista viimeisin Boso mu ruovttoluotta – Puhalla minut henkiin (2021) nähtiin tämän vuoden Skábmagovien ohjelmassa. Ohjaajan tulevaa kolmatta elokuvaa kuvataan nyt.
Myös Nousuniemi painottaa festivaalin erityistä roolia saamelaisyhteisön keskuudessa: “Saamelaiset ovat perinteisesti kokoontuneet erilaisilla markkinoilla. Skábmagovilla saamenpuvut ovat näkösällä ja kieli ja musiikki esillä, se on myös tosi vahvasti kulttuuria ylläpitävä tapahtuma.”
”Me ollaan jo pitkään vitsailtu että Skábmagovien pitäisi lanseerata oma nenäliina, koska aina saa itkeä kun katsoo näitä elokuvia. On olemassa niin paljon meidän tarinoitamme, joita ei ole kerrottu, että ne kaikki tuntuvat todella voimakkaasti. On kova palo tulla kuulluksi”, Nousuniemi kertoo.
Seksuaalisesta väkivallasta saamen kielellä
Nousuniemen dokumenttielokuva Boso mu ruovttoluotta – Puhalla minut henkiin on ohjaajan henkilökohtainen kertomus seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumisesta ja sen aiheuttamasta traumasta.
Elokuva on ollut esillä elokuvafestivaaleilla eri puolilla maailmaa. Nousuniemi kokee kuitenkin ensisijaisen tärkeäksi, että on päässyt näyttämään elokuvaansa saamelaisissa yhteisöissä. “Elokuva on avannut mahdollisuuden keskustella seksuaalisesta väkivallasta yhteisöissämme ja yhteisön resursseista puuttua siihen.”
Elokuva on kokonaan saamenkielinen, mikä oli ohjaajalle tietoinen valinta.
”Halusin näyttää, että näistä asioista voi puhua myös saamen kielellä. Näitä rankkoja aiheita ei ole julkisesti paljon näkyvillä, ja on tärkeää että niitä sanoitetaan myös meidän kielellä.”
“Elokuva on avannut mahdollisuuden keskustella seksuaalisesta väkivallasta yhteisöissämme ja yhteisön resursseista puuttua siihen.”
Saamelaisyhteisön tarinoiden kertominen saamelaisesta näkökulmasta on tärkeää myös yhteisölle itselleen. “Tarinoiden kerronta on aina ollut vahva osa saamelaiskulttuuria, se on ollut kuulumisten vaihtamista, maailmankuvan muokkaamista, taitolaji ja yhteisöllinen ajanviete. Elokuvat ovat näin meidän kulttuurimme jatkumoa. Meillä ei ole omaa tv-kanavaa, ainoastaan tv-uutiset ja Unna Junná -lastenohjelma. Elokuvat ylläpitävät meidän maailmankuviamme ja haastavat sitä, miten historiaa on kerrottu”, Nousuniemi sanoo.
Elokuvat paikkaavat koulujärjestelmän aukkoja
Saamelaiselokuva on saanut maailmalla pikkuhiljaa jalansijaa, ja muutamat laajempaan levitykseen päässeet elokuvat ovat herättäneet kiinnostusta aiheeseen myös laajemmin. Ahlakorpi ja Nousuniemi näkevät elokuvan hyvänä keinona nostaa esiin alkuperäiskansan ääntä.
”Se, että isot saamelaiselokuvat ovat saaneet laajempaa julkisuutta, on lisännyt tietoisuutta aiheesta ja paikannut sitä, minkä koulujärjestelmä on Suomessa sivuuttanut. Siellä kokonainen kulttuuri on jäänyt sivuhuomautukseksi”, festivaalijohtaja Ahlakorpi sanoo.
Muun muassa kansainvälinen saamelainen elokuvainstituutti on tehnyt paljon työtä saamelaiselokuvan laajemman levityksen ja rahoituksen eteen. Konkreettisena esimerkkinä tästä on saamelaiselokuvan suoratoistopalvelu Sapmifilm.com.
Vaikka kehityssuunta on Ahlakorven mukaan positiivinen, on työsarkaa yhä paljon.
Vaikka kehityssuunta on Ahlakorven mukaan positiivinen, on työsarkaa yhä paljon. Saamelaiselokuva saisi hänen mukaansa olla huomattavasti vahvemmin esillä. Pysyvä tuki saamelaiselokuvan tekemiselle olisi tärkeää, jotta tuotanto olisi varmalla pohjalla.
Poliittinen vääntö vaikuttaa myös elokuvantekoon
Saamelaiskäräjälaki on ollut paljon esillä viime syksynä. Nousuniemi aistii omassa yhteisössään syvää uupumusta valtavan poliittisen työn ja väännön jälkeen. Pienessä yhteisössä kaikilla jäsenillä on monta roolia, ja poliittinen kamppailu vaikuttaa voimakkaasti myös muihin aloihin.
Kun kysyn, millaisia toiveita Nousuniemellä olisi saamelaiselokuvan ja -kulttuurin tukemiseksi, hän sanoo yksiselitteisesti:
”Toivon saamelaiskäräjälain uudistamista ja yleisen poliittisen ilmapiirin helpottumista, jotta ihmiset voisi keskittyä elokuvantekoon ja taiteeseen ja tavalliseen elämään. Olen aistinut syvää uupumusta yhteisöissämme. On ollut niin paljon rankkoja poliittisia taisteluita, että mietin miten ihmiset jaksavat. Tarvitsemme nyt aikaa, yhteisön hoivaa, itsemääräämistä ja rauhaa.”
Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat järjestettiin Inarissa 26.–29.1.2023. Elokuvat on katsottavissa verkossa 29.1.–6.2.2023.
Boso mu ruovttoluotta – Puhalla minut henkiin Yle Areenassa 1.4.2023 asti.
