Tytöt tytöt tytöt, Kikka!, Pahanhautoja, Tove, Sydänpeto, Tottumiskysymys, 70 on vain numero, Skimbagirls…
Viime vuosina Suomessa on tullut levitykseen yhä enemmän naisten ohjaamia, käsikirjoittamia ja tuottamia elokuvia, jotka kertovat tyttöjen ja naisten elämästä. Teokset ovat keränneet myös katsojia ja palkintoja.
”Aloimme jo 10 vuotta sitten tiedottaa julkisuuteen, että elokuvien rahoitus jakautuu epäsuhtaisesti, koska naisilta tulee vähemmän hakemuksia kuin miehiltä. Kannustimme naisia hakemaan rahoitusta. Samaan aikaan naiset alkoivat myös perustaa omia tuotantoyhtiöitään”, kertoo Suomen elokuvasäätiön viestintäpäällikkö Reetta Hautamäki.
Suomen elokuvasäätiön julkaisusta selviää, että vuonna 2021 kotimaisista pitkistä elokuvista noin 23 prosenttia oli naisten ohjaamia. Vuonna 2020 vastaava luku oli noin 42 prosenttia. Vielä 2000-luvun alussa naiset ohjasivat vuodessa vain kaksi tai kolme elokuvaa ja miehet 11–16 elokuvaa.
Vuonna 2021 Elokuvasäätiö antoi tukea jo 80 naispuoliselle ja 78 miespuoliselle käsikirjoittajalle. Toisaalta miespuoliset käsikirjoittajat hakivat ja myös saivat hieman isompia tukia kuin naiset. Viime vuonna pitkän fiktion ohjaajien tuen saajista 44 prosenttia oli naisia ja 56 prosenttia miehiä.
”Kun naisten on ollut perinteisesti miehiä vaikeampi päästä töihin elokuva-alalle, he panostavat hakemuksien tekoon miehiä enemmän”, Hautamäki toteaa.
Jotta naiset voivat hakea rahoitusta ideoilleen, heidän täytyy ensiksi pyrkiä opiskelijoiksi elokuvakouluihin.
”Kaikkihan lähtee alan koulutuksesta. Viime vuosina naisia on otettu enemmän sisään elokuva-alan oppilaitoksiin. Tässä on siis taustalla luonnollinen kehittyminen, että kun naisia valmistuu alalle enemmän, he myös hakevat enemmän rahoitusta.”
Tuottajat valitsevat, keiden tarinoita kerrotaan
Suurin ero elokuva-alalla miesten ja naisten määrässä on tuottajissa. Suomen elokuvasäätiön tukea viime vuonna saaneista tuottajista 13 prosenttia oli naisia ja 63 prosenttia miehiä, ja neljännes tuista meni naisten ja miesten yhteisille tuotannoille.
”Tuottajilla ja yhtiöiden omistajilla on paljon vaikutusvaltaa. He valitsevat, kerrotaanko naisten kokemuspiiriä lähellä olevia tarinoita vai keski-ikäisten miesten kujanjuoksusta”, huomauttaa tuottaja Miia Haavisto.
”He valitsevat, kerrotaanko naisten kokemuspiiriä lähellä olevia tarinoita vai keski-ikäisten miesten kujanjuoksusta.”
Haavisto perusti vuonna 2017 Tekele Productions Oy:n. Hän on tuottanut niin Helsinki-filmissä kuin Tekeleessä työskennellessään muun muassa elokuvat Huonot naiset, Eden, Miami, Lost Boys ja Tom of Finland. Haavisto on valmistunut sekä juristiksi että dokumenttielokuvaohjaajaksi.
Haaviston mukaan tuottajat valitsevat itseään kiinnostavia aiheita, sillä he joutuvat sitoutumaan elokuvan kehittelyyn neljäksi tai viideksi vuodeksi. Tarinasta pitää löytyä tarttumapintaa tuottajalle, jotta hän jaksaa vuosien ajan perustella rahoittajille, miksi haluaa tuottaa juuri kyseisen elokuvan.
Naisvetoiset elokuvat ovat löytäneet hyvin yleisöä teattereissa. Haaviston mukaan tämä johtuu siitä, että elokuvissa kävijöistä enemmistö on naisia. Lisäksi kotitalouksissa naiset tekevät usein päätöksen, mitä elokuvaa mennään yhdessä katsomaan.
Sukupuoli saa näkyä, mutta ammattitaito tärkeämpää
Miia Haaviston mukaan elokuva-ala on yhä varsin miehinen.
”En koe, että minulle on alalla hirveästi hyötyä siitä, että olen nainen. Nuorempana yritin häivyttää sukupuoltani töissä. En esimerkiksi puhunut lapsistani. Nykyisin en enää yritä peittää naiseuttani, koska minulla on parempi ammatillinen itsetunto nyt, kun työvuosia on kertynyt. Ajattelen myös, että kaikki kuitenkin tietävät, että olen nainen.”
Tämä näkyy kokemuksissa syrjinnästä. Miehistä 25 prosenttia, naisista 56 prosenttia ja muunsukupuolisista ja niistä, jotka eivät määritelleet sukupuoltaan 70 prosenttia on kohdannut syrjintää. Vastaajat ovat kokeneet syrjinnän kohdistuneen useimmiten sukupuoleensa, seuraavaksi eniten nuoreen ikäänsä ja kolmanneksi koulutustaustaansa.
Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä ilmenee esimerkiksi niin, että naisille ja muunsukupuolisille tarjotaan miehiä helpompia työtehtäviä, he pääsevät vain harjoittelijoiksi ja heidät jätetään miesvoittoisen työporukan ulkopuolelle, käy ilmi Katja Oksanen-Särelän ja Ari Kurlin Niiniahon tutkimuksesta elokuva-alalle vuosina 2005–2019 valmistuneiden työllistymisestä.
Haavisto toimii professorina elokuvataiteen laitoksella Aalto-yliopistossa ja on nähnyt muutoksen alalla.
”Omana opiskeluaikanani meitä oli viisi ohjaajaopiskelijaa, joista minä olin ainoa nainen. Tilanne on nyt ihan erilainen. Tuottajaopiskelijoissa näyttäisi olevan nykyisin naisenemmistö.”
Haavisto muistuttaa, että esimerkillä on valtava vaikutus. Naisia hakeutuu alalle enemmän, kun he näkevät mediassa juttuja naisista elokuva-alalla. Tulevaisuudessa toivottavasti päästään tilanteeseen, jolloin sukupuolikysymyksiä on tarpeen pohtia vähemmän.
”Meillä työskentelee elokuva-alalla ihan jumalattoman päteviä, kekseliäitä ja mielenkiintoisia naisia. Minusta on ollut tervetullutta, että nykyisin on vähemmän kiinnitetty huomiota siihen, mitä sukupuolta kukakin edustaa. Mediassa on alettu puhua enemmän tekijyydestä ja päästä pois nais-etuliitteestä.”
