Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifystä.
Sukupolveni on kasvanut nettipornon ympäröimänä. Pornoa on ollut olemassa kauan, mutta 2000-luvulla internet on mullistanut ilmiön mittasuhteet. Vuoden 2019 vuosikatsauksessaan pornon maailmanmarkkinoita lähes monopolina hallitsevan MindGeek-yhtiön omistama Pornhub kertoi, että pornosivustolla vieraillaan noin 115 miljoonaa kertaa päivässä. Vierailujen lukumäärä vastaa kaikkia Kanadan, Australian, Puolan ja Alankomaiden asukkaita yhteensä. Pornoa katsoo suomalaisista suurin osa, miehet naisia enemmän, mutta tarkat arviot kulutustottumuksista vaihtelevat. Pornon kulutusta ja vaikutuksia on vaikea tutkia.
Ajatuksen tasolla tiedämme, etteivät pornossa nähdyt kehot ja aktit ole realistisia, ja osaamme erottaa todellisen seksin pornokuvastoissa nähdystä. Huomattava osa 2000-luvulla kasvaneista ihmisistä on kuitenkin saanut ensikosketuksensa seksuaalisuuteen sekä suuren osan seksuaalikasvatuksestaan nettipornosta. Toistuva kuvasto siitä, mitä seksi on, ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä seksi on. Pornossa kukaan ei sano ei, suurin osa sivustoista kommenttikenttineen on yhtä naisvihan riemujuhlaa, ja esineellistetyt naiskehot ovat valtavirtapornon tärkein tuote. Jos kysymme, onko porno perustavalla tavalla väärin, kysymme kuitenkin väärää kysymystä. Olennaisempaa on kysyä, mitä porno yhteiskunnassa tekee. Mitä meille tekee se, että valtava osa maailman ihmisistä sitoo osaksi seksuaalista nautintoaan visuaalisen viihteen, jonka valtavirrassa naiset nähdään esineinä ja seksiin kuuluu väkivalta?
Toistuva kuvasto siitä, mitä seksi on, ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä seksi on.
Halut itsessään eivät ole hyviä tai pahoja, olivat ne millaisia tahansa. Seksuaalinen haluaminen ja porno eivät kuitenkaan ole irrallaan yhteiskunnasta ja politiikasta. Muun median tavoin porno sekä kanavoi että aktiivisesti muovaa halujamme.
Porno voitti seksisodan – toistaiseksi
Julkisessa keskustelussa väitteet pornon ongelmista johdetaan usein konservatiivisesta, uskonnollisesti motivoituneesta seksivastaisuudesta. Historiallisesti äänekkäimpiä pornon vastustajia ovat kuitenkin olleet feministit.
Porno oli feminististen liikkeiden kiistakapula 1970-luvulta alkaen. Feministien käymät niin sanotut seksisodat jakoivat feministit viisi vuosikymmentä sitten kahteen leiriin: niihin, jotka puolsivat pornoa osana seksuaalista vapautta sekä niihin, joille porno näyttäytyi perustavanlaatuisesti naisia sortavana symbolina naisiin kohdistuvalle seksuaaliselle alistamiselle. Porno tekee väkivallasta seksikästä ja seksistä väkivaltaista, kuului kuuluisa iskulause. Pornoa vastustivat myös sosialistifeministit vedoten erityisesti pornotyön huonoihin ja turvattomiin työoloihin.
Viimeistään 2000-luvulle tultaessa valtavirtafeminismin kannaksi vakiintui seksuaalisen vapautumisen painotus, ja feministinen keskustelu pornosta hiljeni. Pornoa katsotaan kuitenkin enemmän kuin koskaan. Juuri suomennetussa loistavassa esseessään Puhun opiskelijoilleni pornosta (2021) feministi Amia Srinivasan panee merkille, että lukuisat nykypäivän nuoret ihmiset pitävät pornoa yhtenä heidän elämäänsä eniten vaikuttavista feministisistä kysymyksistä – riippumatta siitä, että aiemmat sukupolvet tuntuvat pitävän feminismin pornokysymystä jo käsiteltynä. Pornovastaisten feministien, kuten Andrea Dworkinin ja Catharine MacKinnonin ajattelu vetää nuoria puoleensa.
Seksikielteiseksi leimautuminen kuitenkin pelottaa.
Minä tiedän miltä heistä tuntuu, ja millaista maailmaa he elävät. Kuulun Srinivasanin opiskelijoiden lailla ensimmäiseen sukupolveen, jolle pornoa on ollut aina saatavilla yhdellä klikkauksella. Pornon aiheuttamasta epämukavuudesta on vuosia keskusteltu luotetuissa tyttöporukoissa: porno tekee seksistä esiintymistä, jossa naisen rooli on ennen kaikkea näyttää hyvältä. Pornossa seksi on spontaania ja varmaa. Valtavirtapornon naisilla ei ole karvoja, rajoja eikä omia tarpeita.
Seksikielteiseksi leimautuminen kuitenkin pelottaa. Esimerkiksi toimittaja Ina Mikkolan feministisenä markkinoidussa kirjassa Runkkarin käsikirja (2020) pornokritiikki typistyy uskonnollisesti motivoituneeksi seksivastaisuudeksi ja feminismiä on seksuaalinen vapautuneisuus – ja kukapa ei haluaisi olla vapautunut?
Pornoteollisuus nojaa riistoon ja väkivaltaan
Porno ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa seksuaalisuuden ulottuvuus. Se on valtava bisnes, joka tekee seksuaalisuudesta ja seksistä tuotteen. Joidenkin arvioiden mukaan alan liikevaihto on suurempi kuin ammattijalkapallon ja -koripallon yhteensä.
Alan lainalaisuuksista määrää kapitalistinen talousjärjestelmä. Bisneksen tarkoituksena on ennen kaikkea tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, eivätkä Pornhubin kaltaiset toimijat välitä ihmisistä, joiden työllä tienaavat. MindGeekin monopoliasema mahdollistaa monenlaisia väärinkäytöksiä. On epäselvää, minne ja keille pornoteollisuuden tuottama raha virtaa, mutta yksi on selvää: valtaosa siitä ei päädy sisältöä tuottavien ihmisten taskuun. Myös alustatalousperiaatteella toimiva OnlyFans-palvelu, jossa seksityötä tehdään ”yksityisyrittäjinä”, on saanut osansa kritiikistä liittyen niin alustan turvattomuuteen kuin taloudellisen hyödyn epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen.
Pornoteollisuus kietoutuu taloudellisen riiston lisäksi väkivaltaan. ”Ensimmäisen pornotähden” Linda Lovelacen kulttimaineinen pornoelokuva Deep Throat (1972) on todellisuudessa 61 minuuttia raiskausta, ja monien muiden pornon huipputähtien tavoin päätettyään uransa myös Lovelace puhui aktiivisesti teollisuudenalaa vastaan. Pornhubin videoissa esiintyy toistuvasti alaikäisiä ja rikosten uhreja: sivustolle on ladattuna valtavat määrät kostopornoa sekä videoita, jotka sisältävät todellista seksuaalista väkivaltaa.
En tiedä, onko väkivalta väistämätön osa pornoa teollisuudenalana. Tiedän kuitenkin, että pornoalaa nykyisellään määrittää väkivalta. Valtavirtapornon ohella on olemassa niin kutsuttua feminististä pornoa, jota markkinoidaan sen eettisyydellä: feministinen porno on maksullista sisältöä, jonka tuotannon työolot on tarkistettu ja vahvistettu, ja jossa pyritään realistiseen ja monipuoliseen seksin ja kehojen kuvaukseen. Esimerkiksi ruotsalainen Erika Lust tarjoaa verkkosivuillaan pornoa sekä esimerkiksi seksuaaliseen itsetutkiskeluun tarkoitettuja materiaaleja. Eettistä pornoa katsoo kuitenkin vain murto-osa pornon kuluttajista. Suurin osa – vähintään sataviisitoista miljoonaa ihmistä päivässä – vierailee sellaisilla sivustoilla kuin Pornhub.
Porno on henkilökohtaista ja poliittista
En kannata pornon kategorista rajoittamista lailla. Internetin aikakaudella jaettavaa sisältöä on käytännössä mahdoton hallita, ja rajoituksista kärsisivät luultavasti eniten seksityöntekijät. Monopolien rajoittamista pidän sen sijaan hyvänä ajatuksena. Kesällä 2022 Visa ja Mastercard jäädyttivät MindGeekin rahaliikenteen yhtiötä vastaan käytyjen lapsiporno-oikeudenkäyntien seurauksena, ja Instagram sulki Pornhub-sivuston käyttäjätilin.
Pornosta on kuitenkin keskusteltava. On tärkeää pohtia, mistä halumme tulevat ja mitä yhteiskunnallisia rakenteita ne heijastelevat. Mieltymyksemme eivät synny tyhjiössä vaan maailmassa, joka on epätasa-arvoinen. Pornon naisviha ja rasismi sekä esimerkiksi valtavan suositut pedofiiliset ainekset – ”teen” eli teini-ikäinen on maailmanlaajuisesti eniten hakutuloksia Googlessa tuottava pornokategoria – on syytä ottaa tosissaan. Porno on yksityistä mutta myös julkista, henkilökohtaista mutta poliittinen kysymys. Voimme olla seksimyönteisiä ja kritisoida pornoa, sillä seksi ja porno ovat eri asia.
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 8.12.2022. Teksti avattiin kaikille lukijoille 4.1.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
