Viidennen albuminsa Monsterpiece julkaissut helsinkiläisbändi The Valkyrians on toiminut skan, reggaen ja rocksteadyn soihdunkantajana jo 20 vuotta. The Valkyriansin keikoilla on hymy herkässä ja tanssijalkaa vipattaa. Bändin tahdissa joraavat takarivin kyynisimmätkin rockpoliisit. Suomessa kulttimainetta nauttiva ryhmä on saavuttanut vankan maineen Keski-Euroopassa, erityisesti Saksassa. Bändi on uransa aikana keikkaillut kahdessakymmenessä eri maassa.
Vaikka Monsterpiece on The Valkyriansin kenties kepein ja svengaavin levy, ei sen pitkä synnytysprosessi ollut tuskaton. Levyn ilmestyminen lykkääntyi koronan takia ja bändi koki myös miehistönvaihdoksia. Tätä nykyä bändin alkuperäiskokoonpanosta ovat mukana laulaja Jussi ”Angster” Eronen ja kosketinsoittaja Samuel ”Mr. Moonhead” Abaijon. Traagisimmat vaiheet Monsterpiecen tekemisessä koettiin pari vuotta sitten, kun yhtyeen alkuperäiskitaristi Juha ”Gladiator” Laine (1968–2020) menehtyi vaikeaan sairauteen.
”Gladiator lähti ajasta ikuisuuteen. Ehdimme tekemään hänen kanssaan pari biisiä ennen kuin hänen terveytensä heikkeni. Oli tarkoitus pitää vielä viimeinen äänityssessio hänen kanssaan, mutta se ei kuitenkaan koskaan toteutunut”, kertoo Angster.
The Valkyriansin sävellykset syntyvät koko bändin voimin ja sanoituksista vastaa Angster. ”Biisit levylle syntyivät kahdella bändileirillä, joista ensimmäisessä Gladiatorkin oli vielä mukana. Hän on säveltäjänä sinkkubiisillä Mr. Train sekä Everybody knows your name -kappaleella”, Mr. Moonhead kertoo.
Monsterpiece on omistettu Gladiatorin muistolle. Hänen kuolemansa jätti The Valkyriansiin niin ison aukon, että Gladiator päätettiin korvata peräti kahdella kitaristilla. Tätä nykyä mukaansatempaavia ska-rytmejä veivaavat kuusikielisen taitajat Seppo ”Skenga” Salmi ja Jaakko ”Mr. Wasp” Teittinen. ”Huomasimme, että musamme toimii hyvin kahdella kitaralla. Mukaan tuli mainiota ’tico, tico’ -meininkiä ja aimo annos svengiä”, Mr. Moonhead hehkuttaa.
The Valkyriansin kompista vastaavat rumpali Iikka ”Junior” Winter ja basisti Jukka ”John Building” Kiviniemi, joka on myös tuottanut levyn. Isossa roolissa on tämän lisäksi levyn miksannut ja sillä perkussioita soittava Janne Haavisto, joka tunnetaan myös J. Karjalaisen yhtyeen rumpalina.
Kaihoisaa menoa
Edesmenneet ystävät ovat mukana koko albumilla. Yksi levyn kohokohtia on Billy, joka kertoo psychobilly-bändi Garbagemenissä sekä ska-bändi Voimaryhmässä vaikuttaneesta Mattijuhani ”Billy” Niemisestä (1968–2019). ”Billy oli lapsuudenkaverini ja kirjoitin hänestä biisin. Meiltä on mennyt paljon ystäviä viimeisen parin vuoden aikana, joten levylle tuli mukaan aika kaihoisaa meininkiä”, pohtii Angster.
Vaikka laulujen lunnaat ovat olleet raskaat, välittyy The Valkyriansin filosofia mainiosti avausraidassa Hey Rudy Hey, joka on hetkessä elämisen ja nuoruuden ylistys: ”Hey Rudy hey, life is not fairytale, now you are young, but it soon will be all gone, so enjoy, have fun”. Läpi levyn bändi svengaa pakottomasti ja jo avausraidasta asti on selvää, että The Valkyrians pistää bileet pystyyn.
Kerrankin suora sanoma
Billyssä on myös vahva rasismin vastainen sanoma. Rasismin ja fasismin vastaisuus onkin leimaava piirre The Valkyriansin yleisölle etenkin Keski-Euroopassa. ”Ei meillä yleensä mitään sanomaa ole, mutta koska rasismi ei kuulu juttuumme, rasisminvastainen kappale on just hyvä meille. En haluaisi muuten rajoittaa ihmisten elämää, jos he toimivat hyvillä viboilla”, sanoo Angster.
”Aika jännä juttu, että meillä on ollut aika vähän rasismin ja fasismin vastaisia biisejä, vaikka olemme soittaneet rasismin ja fasismin vastaisilla festivaaleilla useasti ympäri Eurooppaa. Hyvä, että tuli kerrankin tehtyä biisi, jossa on ihan suora sanoma”, Mr. Moonhead täydentää.
Saksassa yhtyeen keikoilla jorailee usein antifasistisia skinheadeja, joita ei pidä sekoittaa natsi-skineihin. Angster valottaa alakulttuurien monivyyhtistä viidakkoa: ”Keikoillamme käy redskinejä, joiden oikea nimitys on ollut pitemmän aikaa RASH (red and anarchist skinheads). He ovat anarkistiskinejä, joille antirasismi, antifasismi, antihomofobia ja antiseksismi ovat tärkeitä. Olemme käyneet heidän omissa komplekseissaan, joissa on todella tiukat säännöt. Esimerkiksi turvallisen tilan periaate on ollut Saksassa käytössä jo pitkään.”
”Olen huomannut, että maissa, joissa on hankala historia fasismin kanssa kuten Saksassa ja Espanjassa, ihmisille on tärkeää näyttää, että he eivät ole natseja. Siellä ihmiset haluavat osoittaa kuuluvansa johonkin ryhmään. Alakulttuurit saattavat olla todella segmentoituneita. Tosin olemme soittaneet yhdessä kaksikymmentä vuotta ja tuona aika olemme nähneet keikoillamme kaksi tappelua. Keikoillemme tullaan kuitenkin lähinnä pitämään hauskaa”, Mr. Moonhead sanoo.
The Valkyriansin musiikista diggaavat monenlaiset alakulttuuriheimot. Ylivoimaisesti suurin on kuitenkin oluenjuojien heimo. ”He ovat isossa ja merkittävässä roolissa keikoillamme. Olemme soittaneet monilla kaljafestareilla. Olut ja ska sopivat kieltämättä yhteen. Vuosien varrella reggae-jengi on tullut meille kuitenkin kaikkein rakkaimmaksi, se on iloista ja nauravaista ryhmää. Käymme tietysti paljon myös punk-mestoissa”, Angster kertoo.
Monsterpiecen Suomen julkistusta juhlitaan Helsingin Ääniwalli-klubilla 11.11. Lisäksi Valkyriansia kuullaan joulukuussa muun muassa Hampuriin, Erfurtiin ja Potsdamiin ulottuvilla Saksan-keikoilla.
