Pasi Virtasen jatkuvasti tuntema kipu on luokkaa 7–8 kipuasteikolla, jossa nolla edustaa kivuttomuutta ja kymmenen kuvittelematonta tuskaa. Työuransa kipujen vuoksi vuonna 1999 päättänyt Pasi kohtaa eräänä päivänä, kesken kipukohtauksen, tumman hahmon: viisikymppisen, mustaan takkiin ja lierihattuun pukeutuneen kalpean miehen. ”Minä olen Mr. Pain ja ikuisesti sinun”, hahmo vastaa pyydettäessä tunnistautumaan.
Mr. Pain on Pasin kivunhallintakeino. Hän on luonut kivulleen persoonan, jonka kanssa voi keskustella. Niin he tekevätkin. Joka päivä. Mr. Painilla on Pasin mukaan karismaa ja äänikin on ”sekoitus Rautavaaraa, Leonard Cohenia ja Joe Cockeria”, mutta mitään positiivista sanottavaa hänellä harvoin on.
Keskustelut kivun kanssa kuitenkin auttavat kroonista kipupotilasta selviytymään arjen tilanteista, joskaan kivulle luotu hahmo ei ole ainoa apukeino, joita Pasilta löytyy monia. Hän saa apua musiikista, filososofiasta ja perinteisemmistä hoidoista, kuten morfiinista, kipustimulaattorista sekä Ortonin kipuklinikalta.
Kirja rakentuu Pasin omaelämäkerrallisista kertomuksista ja kivunhallintakeinojen kehittelemisestä sekä Petri Tammisen toimittamista haastatteluista, joissa haastatellaan muun muassa Esa Saarista, hoitohenkilökunnan edustajia sekä Mikko Kuustosta, joka on jopa säveltänyt Pasin kivulle kappaleen.
Tässä kohtaa tuleekin miettineeksi, että onko Virtanen yksityisklinikoineen ja julkkisavustajineen etuoikeutetussa suhteessa muihin kipupotilaisiin. Monet julkisen terveydenhuollon kipuklinikoista ovat tunnettuja nuivasta suhtautumisestaan kipulääkehoitoihin ja asenteellisista lääkäreistään. Monelle tällaiselle potilaalle kirja saattaa esittäytyä toksisena positiivisuutena, mutta sitä se ei onneksi ole. Loppujen lopuksi Virtanen pitää realiteetit mielessään ja tarjoaa korvaamatonta vertaistukea muille kuvittelemattomista kivuista kärsiville ihmisille.
Pasi Virtanen: Mr. Pain – Keskusteluja kivun kanssa
Enostone 2021, 120 s.
