Teijo Kontio
Tavallinen Suomessa ikänsä asunut mies ja isä. Duunari, nykyisin bussikuski, mikä on kolmas ammatti tämän elämän aikana. Jos täytyy tällä iällä vielä ammattia vaihtaa niin ehkä lähihoitaja vanhusten kanssa voisi sopia. Kirjoittamaan aloin vasta tämän OmaKehu -hankkeen aikana. Aiempaa kokemusta kirjoittamisesta ei ole. Kirjoittaminen on ollut rankkaa mutta antoisaa, tämän hienon porukan kanssa.
Suoria tunteita on helpompi käsitellä, kuin sellaisia toista kohtaan tuntemia tunteita, jotka muuttuvat laidasta toiseen vihan, rakkauden, pettymyksen tai kaipauksen välillä. Pettymyksen ja kaipauksen välillä rimpuileva mieli joutuu koville ja se lamauttaa toimintakyvyn.
Tietokoneen taustakuvaksi oli jäänyt vuosia aiemmin otettu kuva eräältä toukokuiselta mökki reissulta Keski-Suomeen. Kuva oli silloin niistä tuhansista koneella olevista kuvista kaikista rakkain ja olin sen siksi valinnut taustakuvaksi. Kuvan katseleminen teki minut onnelliseksi ja mieleni täyttyi silloin aina rakkaudesta ja ilosta. En ollut käyttänyt tietokonetta pitkään aikaan, tai olin ehkä vältellyt sen käyttämistä tiedostamattani. Tietokoneen avatessa kuva avautui näytölle. Se mitä sillä hetkellä tunsin oli täysin toinen tunne, kuin mitä tunteita kuva oli aiemmin minussa herättänyt. Siinä kuvassa pienen metsälammen rannassa on laituri, lampi on vielä jäässä ja kevät aurinko paistaa häikäisevän kirkkaasti heijastuen valkoisen lumen pinnasta. Laiturin päässä, lammen jäässä, on avanto. Nyt siinä kuvassa laiturilla seisoo nainen, jota en enää tunne. Hänellä on sylissään pyyhkeeseen kääritty lapsi, minun lapseni. Mieli ei tahdo ymmärtää näkyä, katse kääntyy väkisin pois ja suljen nopeasti koneen.
Tajuan että noihin tuhansiin kuviin liittyvät muistot meidän yhteisistä hetkistämme ovat vaihtuneet toisiksi: entiset kauniit muistot on nyt kuorrutettu tuskalla ja paskalla. Kuvassa minulle täysin vieras ja tuntematon ihminen pitää sylissään minun lastani ja tajuan, että niitä kauniita muistoja ei enää ole. Ne ovat muuttuneet, kadonneet. Minulle jäivät lapset ja rakkaus heitä kohtaan.
Yksinäisyyden tunne syöksyy päälle ja täyttää mielen. Tunnen olevani yksin maailmassa, vaikka olen lasten kanssa. Lasten äiti, jonka luulin tuntevani, on nyt vieras ihminen minulle. On raskasta tuntea yksinäisyyttä toisten seurassa, Siitä tunteesta tulee seuralainen niin pitkäksi aikaa kunnes alan taas luottamaan muihin ihmisiin. Ehkä.
Ajatukset jotka työntyvät mieleen on niin järkyttäviä, että niitä on vaikea hyväksyä. Ei niitä voi kenellekään paljastaa. Kun menetät jonkun itselle rakkaan ihmisen, toinen kuolee yllättäen. Kaipaus ja ikävä toisen menetyksestä on järkyttävän suuri. Suuri suru valtaa mielen ja kuitenkin sinulle jäävät hänestä kauniit muistot joita vaalit. On järkyttävää huomata ajattelevansa, että jos toinen olisi kuollut niin sinulle olisi jäänyt hänestä kauniit muistot. Nyt sinulla on tuska menetyksestä ja ikävä ihmistä kohtaan, jota ei ehkä ollut koskaan olemassakaan.
Tulin lasteni kanssa uimahalliin. Tämä oli yritys paeta hetkeksi niitä ajatuksia jotka ovat pyörineet kokoajan mielessäni. Herään ajatuksistani kysymykseen, jonka lapseni esittää minulle. Lapset ovat uineet viereeni. Pidän kiinni kaiteesta altaan reunalla ja kellun vedessä. En jaksanut enää uida. Toivon, että kloorivesi peittää itkuiset silmäni. Yritän pysyä kasassa ja näyttää reippaalta. Taisin onnistua siinä huonosti, sillä lapseni ottaa puheeksi eron, jota olin juuri ajatellut.
”Isä mitä sä teit ennen kuin olit tavannut äidin?”, lapseni kysyy minulta. Mietin hetken. Asuin silloin jo Helsingissä.
”No vapaalla ja lomilla kävin kavereiden kanssa retkeilemässä, melottiin, retkeiltiin ja telttailtiin. ”
”Kiva, nyt me voidaan sitten yhdessä tehdä sitä samaa”, lapseni vastaa.
Hyvä, että lasteni äiti kasvatti lapset enkä minä. Sillloin heistä tuskin olisi tullut noin huomaavaisia ja empaattisia.
Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteiskunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa.
