RNKR: Pois pimeydestä. Valoa kohti.

Kenneli Productions (2021)

RNKR-yhtyeen uusi albumi on kaihoisan synkeää rokkia. Moni kappale tunnelmoi kauhukuvastolla: lyriikat kertovat lyhyitä tarinoita neuvostoliittolaisista kerrostaloista, avannoista nousevista lonkero-olennoista ja trilobiiteistä.

Sanoitukset jättävät tulkittavaa myös kuulijalle, ja ne sisältävät paljon ihmisolennon sielunelämän kuvailua. Levyn äänimaailma on vivahteikas: runkona on perinteinen melankolinen rock, jota on terästetty munniharpun kaltaisilla akustisilla soittimilla ja elektronisella jytkeellä.

Levyn valopilkkuja ovat muun muassa slaavilaista urbaanimelankoliaa tihkuva Brezhnevin sormi ja monitulkintainen Aaveet. Levy on mitä parhainta syksyn musiikkia öiden pimetessä ja säiden kylmetessä.

Miika Auvinen ★★★★

girl in red: If I Could Make It Go Quiet

AWAL, World in Red (2021)

Norjalaisartisti girl in red tallensi vuoden 2020 tunnelmiaan If I Could Make It Go Quiet -albumilleen. Lyriikoissa hän käsittelee pääosin rakkauden eri puolia, kuten kiimaa, eroa ja yksinäisyyttä. Avausbiisin Serotonin sanoitukset kertovat aivojen kemiallisesta epätasapainosta, viiltelystä ja itsetuhoisuudesta.

Musiikkityyli on unenomaisen leijuvaa indietä, ja musiikilajityypiksi mainitaan eri lähteissä bedroom pop, dream pop ja lo-fi. Levyn suurin vahvuus on artistin tunnemaailman välittyminen ja rehellinen kuvaaminen. Suurin heikkous on se, että kokonaisuus ei aina aivan toimi ja tunnelma lässähtää heikompien biisien kohdalla. Queer-ikoniksikin noussut artisti kirjoittaa, säveltää ja suurimmaksi osaksi tuottaa biisinsä itse.

Miika Auvinen ★★★

Joy Regwan: Painting My Own Colours

Stupido Records (2021)

Laulaja-lauluntekijä Joy Regwanin lämmin ja läsnäoleva lauluääni muistuttaa Didoa usvaisella twistillä. Artistin debyyttilevyltä Tästä taivas alkaa (2020) tutuksi tulleet melankoliset lyriikat höystävät mollivoittoisia sävellyksiä, jotka vyöryvät sujuvasti eteenpäin rakenteeltaan onnistuneella albumilla.

Regwan on toisella albumillaan vaihtanut kieltä suomesta englantiin. Musiikkiteknisestä näkökulmasta se ei ole mikään tragedia, sillä englanti soljuu laulajan suusta erinomaisesti. Lyyrisesti veto ei ollut paras, sillä uutta vanhaan verratessa on todettava, että suomenkieliset sanoitukset toimivat paremmin.

Kielenvaihdosta huolimatta albumi on tuotannoltaan ja tunnelmaltaan häikäisevä ja muutamat kappaleet nousevat jopa niin sanotulle bänger-tasolle.

Julius Halme ★★★★

Pekko Käppi & K:H:HL: Aamunkoi

Svart Records (2021)

Jouhikon klubikelpoiseksi nostanut kansanmuusikko, jazzheebo Pekko Käppi on saanut ison bändin kanssa aikaan runsaan tyylien ja rytmien kavalkadin. Peräti 16 biisin tunnelmat vaihtelevat pekkastrengmäisestä herkistelystä kelttiläisiin ja jopa americanan countryn letkeisiin, ajoittain levottomiin fiiistelyihin. Muutamissa biiseissä muistuu mieleen härmäläinen kansanmusiikki ykkösiskun vahvasta poljennosta. 

Luopioiden laivan monimutkainen rytmiikka ilahduttaa. Miksi teit sen? on kuin kaikua 1960-luvun beatnik-runoudesta.

Levy on Käpin neljäs, ja se ilmestyy levykauppoihin ja suoratoistopalveluihin 10.9.2021. Bändin Helsingin-keikka on 17.9. G Livelabissa. Toivottavasti koronatoimet antavat tilaa isommillekin keikoille jo lähitulevaisuudessa. 

Iida Simes ★★★★

Aztra: DNA

Katakombi Records (2021)

Kaucas ja MNTTT -kokoonpanoista tutun räppäri Aztran kuudes soololevy jatkaa siitä, mihin edellinen albumi ALLU jäi. West coast -vaikutteet ovat autenttisia, sillä mukana häärii myös sacramentolainen tuottaja ZayOnTheBeat.

Reilun 16-minuuttisen levyn olisi suonut jatkuvan pidempäänkin, sillä ohisoittoja ei ole osunut kohdalle. Vaikka tyylillisesti biiseissä liikutaan kaukana lännessä, Nähää Lepras! -biisin tahtiin kruisaillaan g funkin hengessä lappeenrantalaistaustaisen artistin kotikulmilla.

Tunnelma on mukavan rento vaikka – ja ehkä juuri siksi –korona nousee toistuvasti esille. Kantavaksi teemaksi rakentuu yhdessäolo: isyys, leirinuotiolla istuminen ja kohtaamiset. Levyn nimi on viittaus artistin omaan jälkikasvuun.

Antti Kurko ★★★★