#vaalikahvit
Blogissa Markku Tuhkanen käsittelee lavealla otteella eduskunnan ja kotimaan politiikan edesottamuksia.
Pian sinäkin huomaat, että vahingosta viisastuu vain vahingossa, jos sittenkään.
Kuntajohtaja – poliittisten koirien kusitolppa. Näin nimesi paljastuskirjansa (2007) Pieksämäeltä aikanaan savustettu kaupunginjohtaja Heimo Polvi. Kolme vuosikymmentä kokemusta, neljältä eri paikkakunnalta.
Kun kuntavaalit lähestyvät, kunnanvaltuutettujen pidätyskyky näyttää heikkenevän entisestään. Kuntaliiton tiedossa on viimeksi kuluneen vuoden ajalta yhdeksän tapausta, joissa kunnan- tai kaupunginjohtaja on joutunut erottamismenettelyyn. Yleensä tällaisia eroja on vain muutama vuodessa.
Lisäksi seitsemässä kunnanvaltuustossa käytiin railakasta keskustelua kunnanjohtajaan kohdistuvasta epäluottamuksesta, vaikka eroprosessiin ei lopulta päädyttykään. Kangasniemellä kunnanjohtaja saatiin luopumaan virastaan ennen eläkeikää sopimalla erorahasta.
Repivät henkilöriidat kuntapolitiikassa ja kuntavirkamiesten ajojahdit kertovat sekä keskustelukulttuurin raaistumisesta että vuorovaikutuksen puutteesta.
Valtuutetun on helppo avautua someen, jos pännii tai kun kansalaiskunto on hetkellisesti alentunut. Koronavuosi on heittänyt omat mausteensa, kun valtuuston kokouksetkin ovat siirtyneet verkkoon.
Mutta jo ennen epidemiaa, kuin trendinä, kymmenissä valtuustoissa eri puolilla maata on noussut puolueiden sisäisiä ryhmittymiä, jotka änkyröivät paitsi muiden puolueryhmien, niin myös omiensa joukossa.
Itsekkyyden uusi aika näkyykin erityisen selvästi kuntapäättäjissä.
Ehkä kunnallispolitiikkaan on todellakin tullut mukaan entistäkin enemmän niitä, joiden innostus ei kohdistu yhteisten asioiden hoitamiseen vaan oman statuksen kohottamiseen. Mallia on otettu ylempää, viime vuosikymmenen valtakunnanpolitiikasta.
Suurin pormestarihuuma näyttää sen sijaan hävinneen. Suomessa pormestari johtaa kuutta kuntaa. Kesäkuun kuntavaalien jälkeen tähän porukkaan liittyy vain Turku.
Äänestäjän on hyvä muistaa, että pormestarin valinta ei perustu mihinkään valtakunnalliseen lakiin. Puolueet ovat näissä kunnissa vain keskenään sopineet, että suurimman valtuustoryhmän ehdokas valitaan kaupungin huippupalkkaiseksi edusmieheksi.
P.S. Kun koko valtakuntaa kuohuttaa holtiton meno valtiontaloutta valvovassa virastossa, voi vain kuvitella miten Merde! soi Suomen pienessä, ranskanmielisessä ylimystössä. Frankofilia yhdistää, paitsi onnettomasti toimineen pääjohtajan ja oikeuden toteutumista valvovan suosijansa, myös monia muita suomalaispäättäjiä, kuten maan suurimman median suuromistajan. Pikkulinnut laulavat, että jo Beaujolais nouveau -kutsuilla viini maistui happamalta, kun skandaalia ennakoitiin.
