Kaupunkialueilla liikkuvat ihmiset näkevät ehkä satoja tai jopa tuhansia tupakantumppeja viikossa. Rannat pursuavat niitä. Vilkkaita bussipysäkkejä reunustavat beiget ja valkoiset pötkylät, ostoskeskusten pihoja ja aukioita samoin.
Tupakantumppi on maailman yleisin roska, mutta määriä on vaikea varmasti sanoa. Erään arvion mukaan maailmassa poltetaan joka vuosi yli 5,5 miljardia savuketta, joista 4,5 miljardia heitetään tumppeina maahan. Toinen lähde kertoo, että vuodessa valmistetaan noin kuusi biljoonaa savuketta, joista 90 prosentissa on muovinen filtteri. Filttereistä kertyy yli miljoona tonnia muoviroskaa joka vuosi.
Kaksi kolmasosaa tupakoivista heittää tumpin nimenomaan maahan, ei muotoilijan suunnittelemaan tumppiroskikseen, ei ylösalaisin käännettyyn kukkaruukkuun, ei nitistettynä ja sammutettuna tavalliseen roskikseen.
Maahan.
Se ei voi tietää luonnolle mitään hyvää. Eikä se tiedäkään.
Tupakan filtteri on tehty selluloosa-asetaatista, joka on muovia. Filtterin tehtävä on pysäyttää tupakassa olevia tuhansia kemikaaleja päätymästä tupakoitsijan elimistöön. Filtteriin imeytyvistä kemikaaleista osa on myrkyllisiä ympäristölle. Niitä ovat esimerkiksi arseeni, kadmium, lyijy ja radioaktiivinen polonium.
Maahan päätyessään myrkkyä pursuava pitkulainen suodatin kuluu ja muuttuu mikromuoviksi. Tumppi ei maadu, vaikka ennen niin luultiin. Käytännössä se ei häviä koskaan.
Kun Euroopan unioni laati uutta muovidirektiiviään vuonna 2019, sillä olisi ollut loistava tilaisuus kieltää muovipillien, vanupuikkojen jne. lisäksi muoviset savukefiltterit. British Medical Journal -lehti raportoi, että kun muovidirektiiviä valmisteltiin, ajatus filttereiden kieltämisestä nähtiin täysin toteuttamiskelpoisena.
Filttereitä ei kielletty. Ei, vaikka niiden tehokkuudesta ollaan montaa mieltä. Jos filtteri riittävästi estäisi terveydelle haitallisten aineiden pääsyä ihmisen elimistöön, tupakan maku laimenisi liikaa. Siksi on valittu suodatin, jonka läpi haitalliset aineet pääsevät kulkemaan.
Tupakkayhtiöt ovat suuria saatanoita, joiden tuote aiheuttaa tuhoa ihmiselle ja luonnolle elinkaarensa alusta loppuun. EU ei saanut tehtyä päätöstä muovifilttereiden kieltämisestä, mutta se yrittää velvoittaa tupakanvalmistajia osallistumaan tumppien siivouskustannuksiin.
Jo yksi tupakantumppi litrassa vettä on myrkyllinen järvi- ja merikaloille.
Kaksi vuotta sitten Omaeläinklinikka Tampere julkaisi Facebook-sivullaan uutisen: koskelonpoikanen oli tuotu klinikalle, mutta sitä ei voitu auttaa. Elämänsä alkutaipaleella ollut pienokainen oli nielaissut kokonaisen tupakantumpin, joka oli hiljakseen imenyt nestettä linnun vatsassa ja täyttänyt sen. Erityisesti eläinten poikaset ovat vaarassa vasta opetellessaan ravinnon hankintaa. Mistä pienet tietäisivät noukkivansa vatsaansa kuolonpötkylän.
Mitä muuta tumpit luonnossa aiheuttavat?
Yhden tupakantumpin hajoaminen makeassa vedessä kestää keskimäärin noin 1,5 vuotta ja merivedessä kolme vuotta. Tietynlaisissa olosuhteissa, esimerkiksi pimeässä ja kylmässä, hajoamiseen voi mennä jopa kymmenen vuotta. Mikromuoviksi hajotessaan filtteri levittää sisältämänsä myrkyt ympäristöön.
Pari kolme vuotta sitten San Diegon yliopistossa tehtiin tutkimus, jonka perusteella tutkijoilla oli kurjaa kerrottavaa. Jo yksi tupakantumppi litrassa vettä on myrkyllinen järvi- ja merikaloille. Kalat vahingoittuvat samoista myrkyistä, jotka leviävät muualle luontoon tumpin mikromuovina. Myrkyt kerääntyvät eliöihin, jotka ovat vahingossa syöneet mikromuovin, ja sitä kautta ne voivat päätyä ihmisten lautasille.
Kalojen ja äyriäisten syöjät saattavat popsia tumppeja.
Asialle on tehtävä jotain.
Tupakoitsijoiden syyllistäminen ei ole rakentava lähtökohta. Natsat ovat roska muiden joukossa, vaikka niillä onkin kyseenalainen kunnia olla maailman yleisin roska. Monet eivät ole tienneet, miten vaarallisia tupakantumpit ovat ympäristölle. On ollut täysin normaalia polkaista ne maahan ja unohtaa sinne.
Nyt kuvaan astuu Suomi. Toimittaja ja sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahonen perusti tasan 20 vuotta sitten Roska päivässä -liikkeen. Se kannustaa nimensä mukaisesti ihmisiä poimimaan maasta edes yhden roskan päivässä yhteisen ympäristömme siistinä pitämiseksi. Liike kasvoi, ja yhä useampi vapaaehtoinen poimii päivässä paljon enemmän kuin roskan – ja yhä enenevässä määrin tupakantumppeja.
Reilut kymmenen vuotta sitten Ahonen kutsui liikkeeseen mukaan Suomen Luonnonsuojeluliiton silloisen puheenjohtajan Heikki Simolan. Harkittuaan Simola vastaanotti kutsun ja totesi, että roskaliikkeessä mukana olevana hän ei voi enää heittää tupakantumppejaan maahan. Simola alkoi sujauttaa filttereitään käytettyyn filmirullapurkkiin. Ahonen jatkojalosti tuotetta ja totesi, että purkin täytyy olla kaunis, että sitä on ilo käyttää.
Syntyi miniroskis.
Tumppi ei maadu, vaikka ennen niin luultiin. Käytännössä se ei häviä koskaan.
Miniroskiksen saa kuka tahansa itselleen tyhjästä filmirullapurkista tai vaikka diabeetikkojen käyttämästä liuskapurkista. Pieni muovikapseli mahtuu taskuun tai käsilaukkuun. Tiivis kansi on ehdoton edellytys, että palavana purkkiin sujautettu tumppi sammuisi nopeasti ja tehokkaasti. Purkkiin mahtuu yli kymmenen tumppia, ja sen voi sopivassa paikassa tyhjentää sekajäteroskikseen ja sujauttaa takaisin taskuun. Miniroskikseen voi kerätä muutakin, esimerkiksi eläimille vaarallisia juomatölkin klipsejä.
Kovat muovipurkit kestävät käytössä jopa kymmenen vuotta, kertoo Tuula-Maria Ahonen. Liikkeen aktiivit hankkivat purkit itse muun muassa valokuvausliikkeistä ja koristelevat ne kauniisti, tyylikkäästi ja hauskasti kukin makunsa ja kykynsä mukaan. Miniroskiksia jaetaan kasvokkain tupakoitsijoita kohdatessa, jätetään ilmaiseksi noukittavaksi puistonpenkille, kahvilaan, kirjastoon, bussipysäkille. Niitä lahjoitettaessa ei saarnata eikä moitita. Tupakoivalle annetaan niin halutessaan mahdollisuus lakata roskaamasta ja siirtyä käyttämään näppärää vaihtoehtoa.
Edellä kerrottua tumppiroskan määrää ajatellessa miniroskis saattaa tuntua, no, miniltä. Ja sitä se onkin, vielä. Ahonen nauraa, että kestihän hammasharjallakin aikansa ennen kuin siitä tuli jokamiehen tarvekalu. Vapaaehtoisten roskankerääjien liike kasvaa päivittäin uusilla jäsenillä, ja monet heistä innostaa mukaan nimenomaan halu vähentää tumppien määrää luonnossa. Näiden motivoituneiden vapaaehtoisten uurastus voi synnyttää yllättäviä tuloksia, mutta viestiä pitää saada levittyä laajemmalle.
Eräs liikkeen jäsenistä kertoo ryhmän Facebook-sivulla kokemuksistaan tumppikeräilyä aloittaessaan. Pienehköllä paikkakunnalla pihoilla ja pientareilla kykkivää kerääjää kyräiltiin. Hänen arveltiin ”vievän huoltomiesten työt”. Sittemmin ihmiset ovat ymmärtäneet, että vapaaehtoinen roskankerääjä ei heikennä kaupungin työllisyyslukuja vaan tekee yhteistä hyvää.
Tupakantumppien synnyttämään megaongelmaan on siis tarjolla miniratkaisu. Nähtäväksi jää, miten ja missä mittakaavassa jättimäiset tupakkayhtiöt toteuttavat niille määrättyä siivousvelvoitetta. Meillä ei kuitenkaan ole aikaa jäädä odottamaan, koska tätäkin juttua lukiessasi luontoon on poljettu tuhansia, tuhansia, tuhansia myrkyllisiä muovitumppeja.
Haluatko tietää, mistä saisit miniroskiksen? Lähetä viesti: miniroskis@protonmail.com
