K ei joo
Keijo Ahlqvist
Taiteen olemus, masennus, mielihyvä, ikääntyminen, olemassaolo… Keijo Ahlqvistin sarjakuvamuotoiset pohdiskelut kommentoivat maailmaa ja havainnoivat itseään. Sivulle mahtuvina muutaman kuvan sarjoina ne katsovat ennakkoluulojensa yli. Ne kääntävät ajatukset ympäri ja ohjaavat lukijan oman ajatuskehikkonsa ulkopuolelle.
Johtopäätökset ovat usein sarkastisia.
Moni strippi kritisoi valtaa ja kommentoi aikamme yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kuten jos pitää koko Maata kotinaan, ei voi olla maahanmuuttaja. Tai: ”Jumala on poliittinen keksintö. Sekä hallitsevat että vallankumoukselliset tarvitsevat auktoriteetin, joka voi sanoa ikävät totuudet.”
Ahlqvist teki pitkän uran opettajana Limingan taidekoulussa, yhdessä Suomen tärkeimmistä sarjakuvakouluista. Pedagoginen ote ja nuorten maailman ilmiöiden kohtaaminen näkyvät teemoissa.
Stripit päättyvät kysymyksiin ja haastavat lukijaa miettimään vastausta. Mistä valta syntyy, jos omistaminen on vasta sen alku? Mitä informaatio on?
Moni juttu kommentoi myös suoraan opettamista tai taiteen olemusta. Taidetta voi olla mikä vain, sitä ei aina edes tunnista. Ja liian suoraan ei saa neuvoa, tai voi olla väärässä.
Vanheneminenkin kohdataan stripeissä sarkastisella lempeydellä.
Kuvat leikkivät mahdollisella ja mahdottomalla. Surrealismi nostaa realismin esiin, kuvallinen kikkailu viehättää silmää ja palvelee aina ajatusta. Tussiterällä tehtyjen kuvien jälki on vahvaa ja elävää, padilla piirretyt ja kirjoitetut viivat keveitä ja hapuilevia.
Enemmän kuin ajatukset itsessään, kokonaisuudessa viehättää niiden kuiva huumori ja itseään kyseenalaistava käsittelytapa.
Keijo Ahlqvist
K ei joo
TäysiKÄSI oy 2019, 64s.
