Miia Tervo
☆☆☆☆
Ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Tervon ensimmäisen pitkän fiktioelokuvan näyttämönä toimivat Rovaniemen vähemmän bränditietoista Lappi-eksotiikkaa tihkuvat baarit, yökerhot ja grillikioskit.
Sen tarinassa nupit kaakossa bailaava kynsiteknikko Aurora (Mimosa Willamo) kohtaa Iranista Suomeen pakolaisena hakeutuneen Darianin (Amir Escandari). Molemmilla on kamppailunsa: Aurora joutuu viemään alkoholisti-isänsä (Hannu Björkman) katkolle ja joutuu asunnottomaksi. Darianin mahdollisuudet saada kahdeksanvuotiaalle tyttärelleen turvapaikka taas rajoittuvat itsemurhaan tai puolison löytämiseen. Vaimojahdissa hänen managerikseen ryhtyy Aurora.
Mainioita sivuhahmoja ovat vastaanottokeskuksen stereotyyppisen huolehtiva vapaaehtoinen Tiina (Ria Kataja) ja hänen Suomi-kliseitä päivittävä miehensä Juha (Chike Ohanwe) sekä roisipuheinen dementikko, aikansa pakolaisuutta edustava Karjalan evakko Liisa-mummo (Miitta Sorvali), joka päätyy Auroran huolenpitovastuun horjuvaan piiriin.
Hauska ja hyvin kulkeva elokuva kertoo kulttuurien, ennakkoluulojen ja oman elämän kuprujen kohtaamisesta persoonallisesti ja tiedostavan epäkorrektisti. Silti – ja juuri siksi – se tavoittaa välittävän ja aitoa ymmärrystä edistävän näkökulman maailman menoon.
