Hannes Hyvönen on hirsirakentaja ja -taiteilija. Hän kokee Suomen metsätalouspolitiikan pakottaneen hänet vastarintaan.
Käsin veistetty taideteos Viikintien varrella tuoksuu tervalle. Maassa on lastuja teoksen uudelleenpystytyksen jäljiltä. Hirrenpinnassa tuntuu piilukirveen jälki. Hirsirakentaja Hannes Hyvönen kiipeää teoksensa päälle ja kertoo, että veisti teostaan kaksi viikkoa.
Veistos on nimeltään Juuri ja Juuri. Se julkistettiin lokakuun lopulla omakustanteisesti Senaatintorilla liittyen samaan aikaan järjestettyyn Meidän metsämme -tapahtumaan. Tapahtuman jälkeen Hyvönen lahjoitti teoksen Helsingin yliopistolle. Nyt teos sijaitsee Viikin kampuksella.
Hirsirakentaja- ja taiteilija Hannes Hyvönen kokee radikalisoituneensa Suomen talousmetsäpolitiikan takia.
”Tämä radikalisoituminen alkoi suunnattomasta vitutuksesta: Finnpulpin sellutehdashanke Kallaveden rantaan Kuopioon, Alppisalvoksen häätäminen Suomesta ja median suhtauminen pakottivat avaamaan suun. En ymmärrä, miksi ennemmin myydään valtion puut sellufirmalle, joka tekee vessapaperia Kiinaan, kuin annetaan tukkien kasvaa taloiksi veistettäväksi. Suomen metsien käytölle tarvittaisiin totuuskomissio ja kokemuksille kansallinen terapia.”
Meidän metsämme -tapahtuma järjestettiin lokakuussa Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Se otti kantaa metsien puolesta ja avohakkuita vastaan.
”Minua pyydettiin puhumaan sinne hirsirakentajana, kun olen käytännössä nähnyt, miten vaikeaa on ostaa järeää tukkia Suomesta”, Hyvönen kertoo.
Hyvönen ihmettelee, kuinka vähälle huomiolle tapahtuma jäi.
”Mukana oli paljon muun muassa tutkijoita, metsänomistajia, taiteilijoita, kansanedustajia ja ympäristöjärjestöjä. Sekä surua ja iloa metsistä. Yksi osallistujista oli metsien jatkuvan kasvatuksen ensimmäinen tutkija ja puolustaja Erkki Lähde. Mielestäni hän ansaitsisi viimeistään nyt kunnianpalautuksen ja kunnollisen anteeksipyynnön, kun jatkuva kasvatus on laillista ja avohakkuita saatellaan historiaan kansalaisaloitteella”, Hyvönen pohtii.
Hyvösen liitti avohakkuiden vastustajiin viimeistään oma kokemus.
”Ostin 16 vuotta sitten vähän metsää. Nyt tilan rajoilta alkaa pelkkää aukkoa, ja myrskyt puhaltavat naapureiden kaadetun metsämaan yli, joten hyviä runkoja menee maaltani tuulenkaatoina nurin”, Hyvönen kertoo.
Maamme talousmetsäajattelu on johtanut siihen, että metsissämme on puolen vuosisadan ajan kasvatettu vain kuutiometrejä. Puun laadulla tai koolla ei ole merkitystä. Jotta puurakentaminen voisi olla kannattava miljardiluokan elinkeino, kuten Itävallassa, se vaatisi satoja pienyrityksiä alalle ja laadukasta puuta piensahoille, höyläämöille, puusepille ja hirrenveistäjille.
”Eihän meillä ole hirsirakentajan ammattikoulutustakaan”, surkuttelee Hyvönen.
Suomessa on jäljellä enää muutamia kokeneita yrittäjiä, jotka vanhojen kontaktiensa kautta hakevat järeää erikoispuuta metsänomistajilta. Metsähallituksen kanta puolestaan on, ettei tällaista ”kermankuorintaa” sallita valtion metsissä, vaikka järeästä puusta maksetaan selvästi parempi hinta.
”Ennemmin myydään koko aukoksi hakattava leimikko sellufirmalle, joka sitten tukista sahaa lautaa ja loppu menee kiinalaisten vessapaperiksi”, Hyvönen toteaa.
Metsänhoitoyhdistykset eivät myöskään tarjoa tukkia laatupuunjalostajille, koska yhden pienyrittäjän ostamat määrät ovat lopulta suhteellisen pieniä.
”Pitkää puuta ei osata edes kuljettaa. Jos saisin veistokentälle toimitettuna latvaläpimitaltaan 35 senttistä, 12-metristä tukkipuuta, niin siitä voisi maksaa tuplahinnan”, lupaa Hyvönen.
Hirsirakentamisen lisääntyminen ratkaisisi ongelmia. Tukista veistämällä saadaan muoviton ja hengittävä talo vaikka homeista sairastuneelle.
”Meidän hienosta metsäluonnostamme alkaa olla vain muisto jäljellä. Suomalainen metsäosaaminen on kuulemma maailman huippua, mutta kun katsoo noita myllättyjä aukkoja ja kasvavia tiheikköjä, mikä oikeastaan voisi olla huonompaa metsätaloutta kuin tämä? Lapsemme eivät tule enää näkemään sellaisia maisemia ja metsiä, mitä omassa lapsuudessani vielä oli. Lähimetsät olivat lehtimetsiä, vanhoja hakoja ja laitumia, monimuotoisia ja vaihtelevia, valoisia”, Hyvönen muistelee.
”Nyt sitä mainostettua pehmeää metsänhoitoa näkee vain mediassa. Maaseudulla vastaan tulee vain pusikkoa. Maaseudulla ihmiset ovat jo hädissään. Esimerkiksi Pro Kallavesi -liike sellutehdashanketta vastaan koostuu ihan tavallisista huolestuneista ihmisistä, ei luontoaktiiveista”, Hyvönen huomauttaa.
Metsillä on avainrooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hiilinielu metsissä edellyttää metsien kasvattamista järeämmiksi. Puuta on käytettävä paremmin eristettyihin taloihin eikä poltettava taivaalle sellutehtaan kautta tai suoraan.
Hannes Hyvönen
• Syntynyt vuonna 1978 Leppävirralla
• Hirsirakentaja ja -taiteilija
• Hirsitaito ry:n varapuheenjohtaja
• Rakennustaiteen seuran Erik Kråkström -puurakennuspalkinto 2017
• Harrastaa lyömäsoittimia, ratsastusjousiammuntaa ja piirtämistä
