JSN:n puheenjohtaja Elina Grundströmin mielestä vastuullisen journalismin tunnistaa lähdekriittisyydestä.
Maaliskuusta alkaen mediakuluttaja on saattanut havaita lehdessään tai televisiouutisissa sinisen V-merkin.
Kyse on Julkisen sanan neuvoston eli JSN:n vastuullisen journalismin kampanjasta. Sen tarkoituksena on kertoa, mitkä mediat haluavat liputtaa alan yhteisten eettisten toimintakäytäntöjen puolesta.
Mutta eikö hyveelliseksi julistautuminen ole hiukan epäilyttävää, kukas nyt puutteitaan julistaisi?
”Tämä ei tietenkään tarkoita, että nämä mediat lupaisivat, että heidän uutisointinsa olisi aina virheetöntä. Kyseessä on ilmoitus sitoutumisesta siihen, että kaikki tiedot tarkistetaan lähdekriittisesti ja että kun virheitä sattuu, ne korjataan”, vastaa JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström.
JSN on joukkoviestinnän kustantajien ja toimittajien vuonna 1968 perustama vapaaehtoinen itsesääntelyelin. Neuvostoon valitut tiedotusvälineiden ja yleisön edustajat tulkitsevat Journalistin ohjeita ja antavat lausuntoja sananvapauteen liittyvissä asioissa.
Vaikka kampanjasta saatu palaute on ollut pääosin myönteistä, sosiaalisessa mediassa on kuplinut kapinahenkeäkin.
”On tietenkin tahoja, jotka haluavat hämärtää aidon journalismin eroa muihin julkaisemisen muotoihin. Silloin on usein tarkoitus levittää omia mielipiteitä eikä tosiasioihin perustuvaa informaatiota”, huokaa Grundström.
Miten journalismin ja valejournalismin erottaminen ylipäänsä onnistuu?
”Puhtaan motiivin mediat toimivat journalististen pelisääntöjen mukaan, ja niille on yleensä tärkeää tuoda se esiin. Netissä on myös paljon itsenäistä mielipidekirjoittelua, joka ei ole journalismia. Esimerkiksi hyvät bloggaajat kertovat kuitenkin henkilöllisyytensä, taustansa ja juttuihin liittyvät sidonnaisuutensa. Silloin kun tiedon alkuperä on epäselvempi, jokaisen oma lähdekriittisyys on erityisen tärkeää.”
Grundström tähdentää myös, ettei media ole yhtenäinen monoliitti, joka puuhaa porukalla salaliittoa.
”Tiedotusvälineillä on erilaisia toimituksellisia linjoja silloinkin, kun ne sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin. Mediatalojen välillä on myös niin kova skuuppikilpailu, että on vaikea uskoa niiden piilottelevan yhdessä suurta väärinkäytöstä.”
Vastuullisella medialla on muitakin uhkia kuin valemedia. Vaikka eletään nousukautta, mediassa toistuvat tavan takaa uutiset uusista toimittajien irtisanomisista.
”Netissä tarjolla oleva ilmainen sisältö on vienyt tuloja perinteiseltä medialta. Silti on myös sellaista kehitystä, että luotettavaa media arvostetaan ja siitä halutaan jopa maksaa”, tuumii Grundström.
Onko eettisyys siis taloudellisestikin kannattavaa brändin rakennusta?
”Valehtelu on ilmaista ja tarkistamattomien juttujen tekeminen halpaa. Minusta on oikein, että ne mediat, jotka tekevät valtavasti töitä pyrkiessään luotettavan tiedon välittämiseen, saavat siitä taloudellistakin hyötyä.”
Grundström kantaa huolta myös toimittajiin kohdistuvasta vihapuheesta. Se voi aiheuttaa itsesensuuria, jolloin tärkeitä asioita jää käsittelemättä.
”Lisäksi lehdistönvapaus on heikentynyt myös demokraattisissa maissa ja jopa Euroopassa, kuten Unkarissa. Kun vaalikampanjoissaan valeuutisia käyttävät tahot pääsevät valtaan, he usein ryhtyvät toteuttamaan vanhanaikaista valtiototalitarismia ja rajoittamaan sananvapautta.”
Silti Open Society Instituten tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa vastustuskyky valeuutisia kohtaan on Euroopan vahvinta.
”Täällä ollaan pärjätty hyvin, mutta on oltava valppaana. Vastuullisen journalismin kampanja tukee juuri tätä.”
www.vastuullistajournalismia.fi
