Vihapuheita ja rakkauslauluja
Laineen Kasperi
☆☆☆☆
Yhdysvalloissa alkunsa saanut rap soveltuu formaattina mainiosti tarinankerrontaan. Vauhdilla pajatettua tekstiä mahtuu yhteen rap-biisiin poplevyn verran, ja yleisö on myös tottunut siihen, että sanoituksissa käsitellään muutakin kuin rakkautta. Rap on ottanut meilläkin paikkansa musiikinlajina, jonka puitteissa yhteiskunnan kommentoiminen tuntuu luontevalta.
Suomessa runolauluperinne on verrattomasti vanhempi kuin kirjoitettu kieli. Esimerkiksi Kalevalan tarinat ovat osa jatkumoa, joka alkoi kauan ennen Elias Lönnrotin laulumaille suuntautuneita seikkailuja. Perinteen voi sanoa elävän tänäkin päivänä – aikaansa mukautuneena – esimerkiksi juuri rap-musiikissa.
Kasperi Laine loksahtaa mainiosti näihin jatkumoihin. Taiteilijanimellä Laineen Kasperi tunnettu lappeenrantalaislähtöinen rap-muusikko on hyvä tarinaniskijä, välillä flow muistuttaa jopa kuiskaten käydystä jutustelusta. Kappaleissaan Laine tarkastelee ja havainnoi ympäröivää yhteiskuntaa oivaltavasti, harvemmin kuitenkaan julistavasti. “Rukous”-kappaleessa hän esittää kainon toiveen: ”Anna meille älyä, älä pelkkiä älypuhelimia.”
Artisti on ilmoittanut, että Vihapuheita ja rakkauslauluja saattaa jäädä viimeiseksi Laineen Kasperi -albumiksi. Näin en soisi käyvän, mutta mikäli tämä on kohtalo, voi hänen todeta lopettavan (ainakin tämän osan uraansa) huipulla. Oikeastaan ainoa poikkipuolinen sana levystä löytyy sen välisoitoista, skiteistä, jotka ovat snadisti omituisia tarinatuokioita. Nämä lyhyet ja kakofoniset tarinat ovat tavallaan hauskoja, mutta sotkevat levyn svengiä. Ilmankin olisi pärjännyt.
