Julma Henri ilmoitti yllättäen graffitimaalareiden, huumediilereiden ja räppäreiden Helsingistä kertovasta elokuvasta.
Cheekistä kertova elokuva Veljeni vartija ei jäänyt ainoaksi suomalaiseen räppiin liittyväksi filmatisoinniksi tänä vuonna. Siinä missä Suomen seuratuimmasta artistista tehtävää elokuvaa osattiin odottaa stadionkeikkojen, platinalevyjen ja Linnan juhlissa friistailaamisen jälkeen, Julma Henrin ja Pikkupirun tähdittämä Punasii päin ilmestyi täysin puskista.
Mika Ahlforsin ohjaama Punasii päin alkaa ajasta, jolloin Stop töhryille -kampanja oli vielä voimissaan ja vartijat väijyivät puskissa graffitimaalareita. Kampanjan voimin Helsingissä toteutettiin niin sanottua nollatoleranssilinjaa graffiteihin, tarroihin, julisteisiin ja tägeihin. Kampanjan leimallisia piirteitä olivat muun muassa vartijaväkivalta, kohtuuttoman suuret korvausvaatimukset ja etenkin nuorten miesten profilointi graffitikiinniottojen toivossa.
Tarina kertoo kahdesta kiinni jääneestä graffitimaalarista, jotka hartioita painava velkataakka ajaa työttömiksi ja näköalattomiksi huumediilereiksi. Elokuvassa ei ole mitään keskiluokkaista. Ympärillä olevaa yhteiskuntaa kuvataan säätäjien, diilereiden ja ”escort-naisten” perspektiivistä.
Virkavallan tai juppien elämä ei näytä yhtään sen rehdimmältä. Siinä missä Veljeni vartija keskittyy Suomen menestyneimmän räppiartistin uraan, Punasii päin on kunnianosoitus genren pioneereille. Elokuvan taustaraidalla soivat niin Asa, Jontti ja Shaka, Petos kuin MC Taakibörstakin.
Elokuvan voi nähdä eräänlaisena paluuna juurille. Nykyisin ug-räppäreiden keskuudessa hiihtomaskin käyttö alkaa olla melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Kymmenen vuotta sitten maskilla identiteettinsä salannut ja Al-Qaida Finland -levyn julkaissut Julma Henri näyttäytyi kuitenkin hyvin provosoivana ja uudenlaisena artistina.
Vuonna 2012 Voiman haastattelussa Henri paljasti, että kasvonsa piilottamalla hän pystyi erottamaan työ- ja muusikkominänsä toisistaan ja jatkamaan työtään mielenterveysalalla moniongelmaisten nuorten kanssa. He kun saattavat kuunnella hänen musiikkiaan. Nyt maski on poissa, ja artisti tekee elokuvan pääroolin omilla kasvoillaan – kuten muutkin aikansa räppärit.
Indietuotannoksi elokuva on kunnianhimoinen, eikä sillä ole oikeastaan mitään yhteistä Veljeni vartijan kanssa. Punasii päin -elokuvan näyttelijät eivät ole nimekkäitä, ja osa on mukana puhtaasti amatööripohjalta.
Näyttelijäntyössä ja kuvauksessa ei ole moitittavaa. Elokuva epäilemättä uppoaa tiettyyn kohderyhmään, mutta hieman paremmalla käsikirjoituksella aineksia olisi voinut olla enempäänkin. Paikoin katsoja ei pysy kunnolla perässä, missä ajassa liikutaan, eivätkä kaikki tapahtumat ole loogisia.
Paljon merkittävämpää onkin se, että tämän kokoluokan täyspitkä indie-elokuva ylipäätään on tehty. Ei voi muuta kuin lippistä nostaa.
Tiedot näytöksistä osoitteessa www.punasiipain.com
