Tuskin kukaan yllättyy siitä, että Hollywood-spektaakkelia tehtäessä huomioidaan rahoittajan ennakkoluulot ja toiveet. Nykyään myös kiinalaisten sana painaa.
Viime vuosina myös Hollywoodissa on keskusteltu valkopesusta, eli siitä, että rodullistettujen – siis ei-valkoihoisten – hahmojen näyttelijöiksi valitaan valkoihoisia. Esimerkiksi päätös palkata Japanilaisen Ghost in the Shell -sarjakuvan filmatisoinnin pääosaan Scarlet Johanson herätti laajaa kritiikkiä ja syytöksiä valkopesusta. Toisaalta Disneyn ilmoitus toteuttaa Mulan-filmatisointi kiinalaisten näyttelijöiden kera on kerännyt kiitosta.
Yksi kritiikin kohteista on ollut Marvelin Doctor Strange -sarjakuvafilmatisointi. Tohtori Strange on yhdysvaltalainen, ylimielinen huippukirurgi, jonka kädet vaurioituvat korjaamattomasti auto-onnettomuudessa. Lopulta rationaalisen tieteen nimiin vannova Strange päätyy mystiseen orienttiin ja löytää sieltä ratkaisun taikuudesta.
Hyvinkin hapokkaissa ja surrealistisissa sfääreissä liikkuvan Doctor Strange -hahmon loivat vuonna 1963 Stan Lee ja Steven Ditko. Sarjan asetelma nojasi vahvasti stereotypioihin, jotka näyttäytyvät ongelmallisina tänä päivänä. Strangen opettajana on karrikatyyrimainen tiibetiläinen Muinainen, ja itäisen mystiikan suurmieheksi kohoavan Strangen avustajaksi/oppipojaksi valikoitui buddhalaiselta munkilta näyttävä Wong. Sarjakuvapuolella Strangen syntytarinaa on 2000-luvulla uudistettu hienovaraisesti, ja Greg Pakin käsikirjoittamassa Doctor Strange – Alku -tarinassa esimerkiksi Wongista tehtiin täysivaltainen toimija.
Tämä tarina länsimaisesta (miehestä), joka tulee alempien kulttuurien taitojen suurmestariksi silkkaa nerokkuuttaan on toistunut myös hollywoodilaisessa kerronnassa lukuisia kertoja. Tänä vuonna tulee ensi-iltaan esimerkiksi Matt Damonin The Great Wall, jossa valkonaama tulee näyttämään kiinalaisille, kuinka ollaan samurai.
Doctor Strange -elokuva herätti perusasetelman lisäksi keskustelua myös yhdellä ensimmäisistä julkistetuista roolituksista: sarjakuvan Muinainen on vaihdettu elokuvassa brittiläiseksi Tilda Swintoniksi. Vaikka Swinton on ehkä maailman makein näyttelijä ja kaikki hänen touhunsa ovat hienoja, on tämä alkuasetelma ongelmallinen ja malliesimerkki valkopesusta. Tietysti on hieman vaikea päättää, onko jo lähtökohtaisesti rasistisen orientalismin poistaminen itsessään rasistista.
Swintonin hahmon muuttaminen ei-tiibetiläiseksi saattaa kuitenkin selittyä ihan muulla kuin rasismilla. Kyse taitaa olla rahasta. Kiinan elokuvamarkkinat kasvavat jatkuvasti, mutta hyvin rajatuille markkinoille pääsy ei ole läpihuutojuttu. Täysin mahdotonta näille markkinoille pääseminen olisi, mikäli yksi elokuvan keskeisistä hahmoista olisi tiibetiläinen tietäjä, jonka opeilla paha saa palkkansa. Elokuvan käsikirjoittaja Scott Cargill on myöntänyt tämän auliisti.
Kiinan elokuvateatterien lipputulot kasvoivat viime vuonna noin 50 prosenttia lähes seitsemään miljardiin dollariin. Vajaa kuukausi ennen Doctor Strangen enskaria elokuvalle varmistettiin myös Kiinan ensi-ilta.
Saattaa olla, että Tilda Swintonin palkkaamista ei tehty pelkästään taiteellisin perustein. Saattaa myös olla, että Disneyn suunnitelmat Mulanin suhteen nojaavat samoihin syihin.
Scott Derricson: Doctor Strange. Elokuvateattereissa.
Greg Pak & Emma Rios: Doctor Strange – Alku. Egmont 2016, 136 sivua.
