Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 16.2.-22.2.
Ilmakehässä olevaa hiilidioksidia liukenee meriveteen suuria määriä. Sen seurauksena valtameret ovat happamoitumassa. Yksi liiallisen happamoitumisen seurauksista on, että kalkkitukirangalliset eläimet eivät enää kykene ottamaan meriveteen liuennutta kalsiumkarbonaattia tukirankansa rakennusaineeksi. Monet näistä eläinlajeista ovat olennaisen tärkeitä ravintoketjun alkupään organismeja meriekosysteemeissä.
Miltä merieläinten tulevaisuus nyt näyttää? Onko happamoitumiseen sopeutuminen mahdollista? Bristolin yliopiston tutkijat ovat mallintaneet valtamerten pH-trendejä ja tulleet siihen tulokseen, että merivesi on nyt happamoitumassa nopeammin kuin kertaakaan viimeisen 65 miljoonan vuoden aikana. Muutoksen nopeus on jopa kymmenkertainen verrattuna siihen, joka edelsi merieliöiden sukupuuttoaaltoa 55 miljoonaa vuotta sitten.
Tutkijat pelkäävät, että sukupuutto uhkaa taas monia syvänmeren eliölajeja, jotka eivät ole sopeutuneet nopeisiin ympäristönmuutoksiin. Nykyinen muutos on niin nopeaa, että tutkijat ovat huolissaan jopa pintavesien planktonin puolesta, joka sentään on sopeutunut huomattavasti suurempiin ympäristöolojen vaihteluihin kuin merenpohjan eliöstö.
Happamoitumistutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Yale Environment 360 ja Climate Progress kirjoittivat siitä.
Merieliöiden fysiologiaa on tutkittu laboratorio-oloissa, mutta sillä menetelmällä ei saada kokonaan selville, miten sopeutuminen etenee luonnossa pidemmällä aikavälillä. Merenpohjan kuumien lähteiden lähiympäristössä merivesi on luontaisesti normaalia happamampaa. Siellä eliöstö on siltikin köyhempää kuin muualla merenpohjassa. Ei kuulosta hyvältä, jos merivesi on yleisemminkin happamoitumassa sille tasolle seuraavan kolmen tai neljän vuosikymmenen kuluessa. Tästä havainnosta kertoi Plymouthin yliopiston Jason Hall-Spencer viimeviikkoisessa Amerikan tieteenedistämisseuran AAAS:n vuosikokouksessa.
Tällä kertaa Sääasemalla on hyviäkin uutisia meriveden lämpenemiseen liittyen. Korallien symbionttilevät eivät yleensä siedä korkeita lämpötiloja, mutta Andamaanienmerestä on löytynyt useita korallilevälajeja, jotka vaikuttavat viihtyvän sikäläisissä tavallista lämpimämmissä vesissä. Lämmönkestävistä levälajeista runsaimmaksi havaittu Symbiodinium trenchi näyttää sietävän jopa sameita vesiä ja sitä, että jää tuntikausiksi kuiville laskuveden aikana.
Korallieläimiä ja niiden symbionttisia leviä tutkittiin laajalta alueelta – Andamaanienmeren lisäksi Intian valtameren muistakin osista sekä Australian koillisrannikon Isolta valliriutalta. Tutkimusta johtanut Todd LaJeunesse on havainnut Symbiodinium trenchiä aiemmin myös Karibianmeressä. Sielläkin tämä levä on selviytynyt normaalia korkeammista lämpötiloista estäen joidenkin koralliyhdyskuntien tuhoutumisen. Valitettavasti se ei kuitenkaan pysty muodostamaan symbioosia kaikkien korallieläinlajien kanssa.
Korallitutkimus julkaistiin Journal of Biogeography -lehdessä, ja Dot Earth uutisoi siitä.
Kuva: Korallitutkija työssään Zanzibarin rannikkovesissä. © Todd LaJeunesse, Pennsylvania State University.
Takaisin huonoihin uutisiin. Lämpimän meriveden sulattava kosketus tuntuu Grönlannin jäätiköissä voimakkaampana kuin luulimmekaan. Nature Geoscience -lehdessä julkaistut kaksi tutkimusta erittelevät lämpimän virtauksen alkuperää ja vaikutuksia:
NASA:n ja kumppaneiden tutkimuksessa havaittiin, että lämmin merivesi sulattaa Länsi-Grönlannin jäätiköitä vedenpinnan alta jopa satakertaisella nopeudella verrattuna lämpimän ilman aiheuttamaan sulamiseen.
Grönlannin kaikki merkittävimmät jäätiköt päättyvät mereen, ja vedenalainen sulaminen saattaa olla ikävällä tavalla yllättävän tärkeä tekijä Grönlannin jääpeitteen viimeaikaisessa, yhä nopeammassa kutistumisessa. Vauhti jolla jääpeite on menettänyt massaansa on kolminkertaistunut vuoden 1996 jälkeen. Jäätiköiden vedenalaisen sulamisen nopeutta on mitattu tätä ennen vain Alaskassa.
Woods Hole Oceanographic Institutionin johtamassa tutkimuksessa puolestaan tuli ilmi, että subtrooppisilta merialueilta alkava lämmin merivirtaus ulottuu Itä-Grönlantiin ympäri vuoden. Jo aiemmin osattiin epäillä, että lämmin virtaus on kasvanut. Nyt tutkijat havaitsivat Sermilikinvuonossa lämpimämpää vettä kuin missään Grönlannin vuonossa tätä ennen. Kaiken lisäksi lämmin virtaus on vuonossa nopeaa, eli sulattaa siellä olevaa jäätikköä tehokkaasti.
Kumpikin tutkimus Grönlannin jäätiköitä sulattavasta merivedestä mainittiin WWF Climate Blogissa.
