Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Viralliset tahot sanovat, että Vironkin sikaloissa olot ovat lainmukaisia. Mutta riittääkö se?
Mediakohu, joka syntyi kuvista Viron sikaloista, on laantunut. Mediassa esitettiin paljon erilaisia mielipiteitä, mutta niistä huolimatta tuntuu, että enemmän asiasta puhuttiin ihmisten kesken. Kuvat vaikuttivat yksittäisiin ihmisiin paljon, ja niin niiden pitikin. Ihmisten oma päätöksenteko asiassa voi tehdä tilanteelle jotakin, ei median tai viranomaisten mielipide.
Haluan vieläkin korostaa, millainen eläin sika on. Eläinten käyttäytymistutkijat kirjoittavat ja tietävät, että sika on puhdas, älykäs eläin, jolle sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Uskon, että sikojen luonteesta tietävät vielä paremmin työntekijät sellaisissa eläinten suojakodeissa, joissa siat, lehmät ja muut niin kutsutut tuotantoeläimet elävät vapaasti ja luonnollisesti. Minä muistan näistä kuvauksista sikojen silmät ja katseet.
Elintarviketurvallisuusviranomaiset ovat kuvausten jälkeen käyneet kaikissa kuvatuissa Viron sikaloissa. He ovat löytäneet pieniä virheitä ja todenneet julkisesti, että sikojen olot ovat yleisesti lainmukaisia. Niin sanovat myös Viron sikaloiden omistajat – kahdeksan sikalan kuvaaminen ei anna heidän mukaansa totuudellista kuvaa. Kauheat kuvat olivat poikkeuksia, muuten kaikki on hyvin. Niin kuin muistamme, Suomessa käytiin sadalla sikalalla ja vastaus oli sama: kuvattu materiaali on vain poikkeusta. Luulen, että jos maailman kaikilla sikaloilla kuvattaisiin, kuvien esittäjille vastattaisiin, että kuvat ovat tarkoitushakuisia tai lavastettuja.
Eläinystävälliset toimittajat korostavat, että kyse ei ole vain näistä kahdeksasta tilasta. Näiden sikaloiden kuvaus on näyttänyt, miten sika elää ja millaiseen tilanteeseen ihminen on heidät laittanut, että hän saisi ruokaa. Tarton yliopiston filosofi kirjoitti, että kysymys ei ole tänäpäivänä siitä, uskommeko että sika tuntee ja kärsii, vaan siitä, otammeko me sitä huomioon.
Ja niin kauhesti kuin se onkin sanottu, se on totta: ihminen tietää, että toinen eläin kärsii. Tietoisuudesta huolimatta ihminen tarvitsee aikaa ja hänen täytyy pohtia, miten hän suhtautuu kärsimykseen ja ottaako hän sitä huomioon.
HKScan Finlandin toimitusjohtaja ja Baltian toiminnoista vastaava johtaja Anne Mere sanoo täällä Fifissä että sikojen hyvinvointi on heille tärkeää. En jaksa enää kuulla tätä tavallista pr-lausetta, joka ollaan jo kuultu, on sitten kyse Suomesta, Virosta tai muista maista. Uskon, että jos ihmisille todella olisi tärkeää sikojen hyvinvointi, ihminen ei kasvattaisi sikoja ruuakseen vaan tekisi jotain muuta sikojen puolesta.
Tänään tätä tekstiä kirjoittaessani löysin sikakuvauksien nettisivuilta uuden kirjoituksen. Yhden sikatilan edustaja on yrittänyt saada sivun ylläpitäjää poistamaan kuvia tilaltaan. Sikatilallinen oli kirjoittanut, että siat olivat kuvaajien tullessa menneet paniikkiin ja siksi raapineet toisiaan. Tilallisen mukaan yksi sioista oli kuollut paniikin aiheuttamaan sairauskohtaukseen. Sivujen ylläpitäjät eivät ole poistaneet kuvia vaan he haluavat, että ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä päätöksiä tosiasiallisen tiedon varassa.
