Teksti Eekku Aromaa

Luulevatko amerikkalaiset, että asekauppasopimusneuvotteluissa puututtaisiin asenkantolupiin?

Kesällä minulla oli ilo osallistua Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen (NRA) kanssa samaan kokoukseen eli asekauppasopimusneuvotteluihin. Olen vaikuttunut, kerta kaikkiaan. Sain kuunnella heidän varapuheenjohtajansa Wayne LaPierren puhetta asekauppasopimusneuvotteluissa ja olin lähes mykistynyt kaikesta siitä, mitä LaPierrellä oli pokkaa sanoa.

LaPierre kertoi puheessaan edustavansa sataamiljoonaa amerikkalaista aseen omistajaa, ja etteivät he, joko hänen järjestönsä tai nämä satamiljoonaa, voi hyväksyä tai jäädä odottelemaan, miten kansainväliset organisaatiot, valtiolliset ja ei-valtiolliset, yrittävät rajoittaa perusvapauksia ja koko Yhdysvaltain järjestelmää.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

LaPierre viittasi toistuvasti myös Yhdysvaltain historiaan, founding fathers oli termi, joka toistui puheessa niin monta kertaa, että olen katunut sitä, etten laskenut. Luulen, että ainakin itse kuulemieni puheiden ennätys lyötiin tässä kevyesti, vaikka valittaisiin verrokiksi mikä hyvänsä vastaava käsite.

Founding fathers käsittääkseni voisi vertautua suomalaisessa keskustelussa käytettyyn sotaveteraanikorttiin. Puhuja viittaa johonkin menneeseen ja tärkeään, jolta ei varsinaisesti voi, tai ainakaan tarvitse kysyä omaa mielipidettä ja asettaa itsensä auktoriteettiasemaan siinä, mitä tuo tärkeä ryhmä katsoisi oikeaksi toimintatavaksi. Veteraanipuhe usein viittaa puolustusvoimien nykytilanteen muutoksiin, mutta toisinaan myös esimerkiksi homojen oikeuksiin tai muuhun, jonka yhteys koko veteraanien toimintaan on vielä maanpuolustuskysymyksiäkin hämärämpi. Founding fathers näyttää usein viittaavan vastaavasti monenlaisiin vapauskysymyksiin, joista puhuja arvelee tietävänsä, miten Yhdysvaltoja rakennettaessa on ajateltu.

Ja tosiaan, tällaisia puheita kuultiin asekauppasopimusneuvotteluissa YK:n päämajassa New Yorkissa. Kokouksessa, jossa kenelläkään ei ollut aikeita rajoittaa aseiden liikkeitä valtioiden sisällä tai vaikuttaa valtioiden aselainsäädäntöön sisäisenä kysymyksenä, vaan ainoastaan rajoittaa vientejä, tuonteja ja muita siirtoja valtioiden rajojen yli. Tarkoituksena oli vaikuttaa asekaupan sääntelyyn, asekaupan, jota tällä hetkellä säädellään maailmassa vähemmän kuin esimerkiksi banaanien kauppaa.

Ilkeimmät ovat olleet sitä mieltä, että Kansallinen kivääriyhdistys ymmärtää kyllä varsin mainiosti, että asekauppasopimus ei rajoittaisi tavallisten amerikkalaisten oikeutta ostaa tai kantaa aseita millään tavalla. Samat ihmiset arvelevat, että syynä puheisiin kokouksessa olisi se, että joka kerta kun tästä teemasta puhutaan nämä ”tavalliset amerikkalaiset” uskovat, että nyt ollaan tekemässä rajoituksia ja lähettävät uusia lahjoituksia Kansalliselle kivääriyhdistykselle.

Toinen vaihtoehto olisi tietenkin puhujien kannalta vielä ikävämpi. Se, että he eivät todellakaan ymmärrä, mistä tässä sopimuksessa on kyse, vaikka tietoa on runsaasti saatavilla, vaan ovat suunnanneet kampanjansa täysin väärään paikkaan. Eikä tietysti mahdotonta ole sekään, että NRA vastustaisi asekauppasopimusta muista syistä kuin niistä, jotka se sanoo ääneen. Esimerkiksi siksi, että heidän mielestään aseita tulisi saada kuljettaa maailmassa minne tahansa vapaasti.

• 10.9.2012
• Kirjoittanut eekku aromaa