Suomessa on virinnyt kiivas keskustelu veronkierrosta ja veroparatiisien käytöstä.

Tikunnokkaan on nostettu kuntien ja valtio-omisteisten yhtiöiden ohella eläkeyhtiöt, joiden hoidettavana oli vuonna 2012 yli 150 miljardin euron edestä eläkerahoja. Tuosta potista ulkomaisiin rahastoihin oli sijoitettuna reilut 31 miljardia euroa. Suurin osa ulkomaisista rahastoista joko sijaitsee veroparatiiseissa tai sijoittaa veroparatiiseissa sijaitseviin yhtiöihin.

Näin suomalaiset eläkeyhtiöt ovat mukana omalla panoksellaan ylläpitämässä kansainvälistä verojen välttelyyn perustuvaa taloutta. Eläkeyhtiöiden etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes hermostui eläkeyhtiöiden syyllistämisestä ja kirjoitti aiheesta blogitekstin 18. helmikuuta Telan sivuilla.

Siimeksen mukaan ei ole reilua vaatia eläkeyhtiöitä yksipuolisesti välttämään veroparatiiseja.

Suvi-Anne Siimes, kirjoitat blogissasi, että liika ihanteellisuus ei ole hyvästä. Pitäisikö Suomesta tehdä veroparatiisi, vai pitääkö meidän repiä tuotot ulkomaisista veroparatiiseista?

En allekirjoita, että mun ihanteisiini kuuluisi, että tehdään Suomesta veroparatiisi tai että veroparatiisit on jees. Me olemme eläkealalla sitä mieltä, että joo se on ihan fine, jos veroparatiisit halutaan laittaa kuriin. Se ei kuitenkaan ole yhden maan eläkeyhtiöiden tehtävä. Se on lainsäätäjien tehtävä.

Hyötyvätkö eläkeyhtiöt veroparatiiseista?

Eläkeyhtiöt maksavat ulkomaille lähdeveroa ulkomailla syntyvistä sijoitustoiminnan tuotoista. Sijoittamista tehdään usein pienen verokannan maissa. Jos sijoitukset pitäisi siirtää toisen verokannan maahan, siitä aiheutuisi meille kustannuksia.

Eli kun päämäärä on ylevä, niin voidaan käyttää veroparatiiseja?

En mä niin sanonut. Mua ärsyttää tässä keskustelussa se, että eläkeyhtiöt tulkitaan yrityksiksi muiden joukossa. Siinä unohdetaan näiden eläkeyhtiöiden yhteiskuntavastuu eli se, että niiden tehtävänä on turvata eläkkeet. Eläkeyhtiöt eivät voi jakaa voittoa omistajilleen.

Globaalisti eläkeyhtiöt ovat maailmalla suurimpia sijoittajia. Niin kauan kuin veroparatiiseihin virtaa eläkerahaa, ne pysyvät pystyssä. Onhan eläkeyhtiöillä nyt jokin vastuu tässä?

Siitä on hyvä keskustella. Mutta kun joku tulee ulkopuolelta vaatimaan, niin se on musta jotenkin epärehellistä. Tässä eettisessä keskustelussa unohdetaan tulevat eläkeläiset. Ei Suomen eläkevarallisuus ole mikään yhteinen rahapussi, jolla voi leikkiä.

Mutta veroparatiisithan syövät meidän hyvinvointia. Se, että haetaan parempia tuottoja veroparatiiseja hyödyntämällä, ajaa kuitenkin yhteiskuntia yhä syvempiin ongelmiin. Eikö tämä ole sama kuin lämmittelisi pakkasella kusemalla housuun?

No tässä on samanlainen munan ja kanan ongelma kuin tekstiiliteollisuudessa. Eli voiko joillain alueilla tuottaa vaatteita lainkaan, vai onko hyvä, että saadaan sinne edes jotain työtä? Nämä eivät ole mustavalkoisia kysymyksiä. Poliitikkojen pitää kantaa oma vastuunsa. Se on vaikeaa ja hetkittäin mahdotonta.

Millä periaatteilla eläkeyhtiöt olisivat sitten valmiita vetäytymään veroparatiiseista?

En tiedä. Joudun nyt ottamaan taskusta tämän kortin: olen ollut poliitikko, ja tiedän, että asioiden muuttaminen politiikalla on hidasta. Asioihin pitää vaikuttaa kotimaan lainsäädännön, kansainvälisten lakien ja valtioiden välisten sopimusten kautta. Sanon vain, että se ylemmiltä tahoilta esitetty vaatimus veroparatiisien yksipuolisesta välttämisestä on kohtuuton.

Mutta eihän eläkejärjestelmä siihen kaadu, jos veroparatiiseja välttää.

Eläkeyhtiöiden sijoitustuottojen verottaminen muualla kuitenkin kääntyy työn verottamiseksi Suomessa. Kyse on siitä, olemmeko me valmiit nostamaan eläkemaksuja tämän ja tämän verran, jos sijoitustuotot laskevat näin ja näin paljon. Se on arvovalinta, ja se pitää kertoa. Valtiovarainministeri tai eläkeyhtiöiden johtaja ei voi tehdä sitä päätöstä kaikkien puolesta.

Kuka sen sitten voi tehdä?

Me voimme käydä yhteiskunnallista keskustelua tästä, mutta kukaan ei voi diktaatilla sanella. Pitää miettiä ja jutella.

Artikkeli julkaistu myös Voimassa 2/2014.