Teksti Kati Pietarinen
Iraniaisohjaaja Ashgar Farhadin rauhallisen intensiivinen elokuva Menneisyys sijoittuu syksyiseen Pariisiin. Se kertoo hätkähdyttävän koskettavasti ajasta parisuhteen loppumisen jälkeen.
Iranilaisohjaaja Asghar Farhadin edellinen elokuva Nader ja Simin: Ero kahmi lukuisia palkintoja, muiden muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.
Myös Menneisyys käsittelee eroja: Ahmad (Ali Mosaffa) palaa Teheranista Pariisiin allekirjoittaakseen avioeropaperit. Vaimo Marie (Bérénice Béjo) on perustamassa uusperhettä Samirin (Tahar Rahim) kanssa, jonka vaimo puolestaan makaa koomassa. Ahmad ottaa tehtäväkseen selvittää, miksi Marien teinitytär Lucie (Pauline Burlet) ei voi sietää Samiria. Asian selvittely kuorii menneestä uusia kerroksia esille.
Syksyiseen laitakaupunkiin sijoittuva Menneisyys on loistavien näyttelijöiden rauhallisen intensiivinen tutkielma parisuhteen lopusta ja ajasta sen jälkeen. Farhadi käsittelee aihetta tavalla, joka on perinteiseen vanha suola janottaa -asetelmaan verrattuna hätkähdyttävän todellinen ja koskettava.
Mitä eron jälkeen jää jäljelle? Päättyvätkö suhteet lopulta koskaan? Mitä on paluu kotiin ja perheeseen, jossa on asunut vuosia? Millaista on huomata muistavansa edelleen, mistä kohdasta keittiön putket vuotavat, tai havahtua siihen, että riidat kulkevat kuin silloin ennen? Entä onko suhdetta ihmisen kanssa, joka ei tiedä olevansa elossa? Miksei koomassa makaava kuole pois?
On virkistävää, ettei elokuva anna Ahmadin iranilaisuudelle tai Samirin taustalle minkäänlaista merkitystä.
Asghar Farhadi: Menneisyys. Ensi-ilta tänään 29.11. Neljä tähteä.