”Toivon pääseväni takaisin Palestiinaan, mutta se ei taida onnistua enää tässä elämässä”, Khalid toteaa. Pelkällä etunimellään esiintyvä palestiinalaismies on asunut Shatilan pakolaisleirillä Libanonin pääkaupungissa Beirutissa siitä asti, kun Israel perustettiin vuonna 1948. Lähes miljoona palestiinalaista ajettiin tuolloin pois kodeistaan. Khalidin synnyinkaupunki Haifa on nyt osa Israelia.

Noin kymmenesosa Libanonin nelimiljoonaisesta väestöstä on palestiinalaispakolaisia. Osa heistä on sulautunut maan väestöön, mutta suurin osa elää pakolaisleireillä kehnoissa olosuhteissa ja ilman useimpia perusoikeuksia. Libanonin hallitukselle nurkkaan ahdetut palestiinalaispakolaiset ovat lähinnä turvallisuusriski.

Libanon ei myönnä palestiinalaispakolaisille kansalaisuutta, eivätkä he saa omistaa maata tai kiinteistöjä. He eivät myöskään kuulu maan sosiaaliturvan piiriin. Libanonin palestiinalaisten koulutus ja terveyspalvelut ovat olleet vuosikymmeniä YK:n humanitaarisen avun varassa. Lisäksi Libanon kieltää palestiinalaisilta yli 70 ammatin harjoittamisen. Palestiinalaiset voivat tehdä töitä esimerkiksi rakennuksilla, mutta tällöinkin ilman irtisanomissuojaa.

”Miltä teistä tuntuisi, jos olisitte Suomessa lääkäreitä ja täällä ette mitään?” kysyy Kazem Hasan ja katsoo terävästi silmiin. Hasan on palestiinalaispuolue Fatahin turvallisuuspäällikkö Shatilan pakolaislerillä. Hän vastailee kysymyksiimme leirin sydämessä sijaitsevan Fatahin toimiston sohvalta. Seiniä koristavat Palestiinan edesmenneen presidentin Jasser Arafatin ja hänen seuraajansa Mahmud Abbasin kuvat.

”Syyriassakin palestiinalaisia kohdellaan paremmin”, Hasan jatkaa. Niin, Syyria, se on nyt kaikkien huulilla. Moni konfliktia pakeneva syyrialainen on hakenut turvaa palestiinalaisleireistä. Pelkästään YK:n avun piirissä olevia syyrialaispakolaisia on Libanonissa yli 20 000. Todellinen pakolaismäärä lienee huomattavasti suurempi.

Syyrialaispakolaisia on myös Shatilassa. Monet heistä ovat tällä hetkellä varovaisia. Jututtamamme syyrialainen kauppias ei halua kertoa nimeään eikä juuri muutakaan itsestään.

”Olen tullut tänne vain töihin”, hän ilmoittaa haluamatta ottaa minkäänlaista kantaa kotimaansa tilanteeseen.

Hallituksen näkökulmasta palestiinalaisleirit ovat räjähdysaltis konfliktipesäke. Päähän potkittu, erillään pidetty kymmenen prosentin vähemmistö on epäilemättä otollinen kasvualusta levottomuuksille. Cale Salih International Crisis Group -järjestöstä toteaa Syyrian konfliktin jo lyöneen kipinöitä monin paikoin Libanonia.

”Palestiinalaisleirit ovat yksi niistä ja yksi vaarallisimmista, koska niillä ei juuri ole valtion läsnäoloa”, hän sanoo International Herald Tribune -lehdessä. Esimerkiksi Ain Al-Helwehin leirillä on syntynyt konflikteja Syyrian presidentti Bašar Al-Assadin kannattajien ja vastustajien välillä. Libanonin hallitus pelkää erityisesti, että syyrialaiskapinalliset tuovat aseita leireihin ja lietsovat konfliktia. Se pyrkii estämään tämän kaikin keinoin.

Hasanin mukaan tilanteesta kärsivät ennen kaikkea palestiinalaiset. Hän on kyllästynyt niin kutsutun arabikevään suitsutukseen.

”Tästä kaikesta hyötyy Israel”, hän heittää ääni täynnä katkeruutta. Palestiinalaiskysymys on Hasanin mukaan jäämässä arabimaiden vallankumousten jalkoihin. Väkivaltaisuudet houkuttavat mediaa, mutta palestiinalaisten ahdinko ei, hän puuskahtaa.

Khalid opastaa meitä pitkin Shatilan kapeita kujia, joille aurinko ei juuri paista. Yllämme riippuvat epämääräiset putkien ja johtojen kimput muodostavat alueen sähkö- ja vesijohtoverkoston. Shatilan pakolaisleiri ei ole mikään teltta-alue vaan pikemminkin slummikaupunginosa tai pieni kylä. Se on ollut olemassa jo yli 60 vuotta. Israelin ja Palestiinan nykytilanteen valossa se ei myöskään näyttäisi vähään aikaan häviävän mihinkään.

Ajatus paluusta pitää kuitenkin toivoa yllä Beirutin palestiinalaisslummeissa.

”Emme sekaannu Libanonin kansalliseen politiikkaan. Meidän kotimaamme on Palestiina ja haluamme sinne takaisin”, Hasan painottaa.

Sulautuminen Libanonin yhteiskuntaan merkitsisi luopumista kotiinpaluun tavoitteesta ja oikeutuksesta. Paluu lähtöseuduille on monille, kuten Khalidille, ainoa tapa ajatella. Hän on asunut kahden kuukauden ikäisestä asti Shatilassa, mutta haaveilee paluusta Haifaan.

Tässä Libanonin hallitus on samoilla linjoilla: se haluaa palestiinalaisten palaavan synnyinseuduilleen. Jos se tunnustaisi palestiinalaiset täysiksi kansalaisiksi, se olisi askel kohti Palestiinan miehityksen hyväksymistä. Palestiinalaispakolaiset ovat jääneet limboon Lähi-idän poliittisen pelin keskelle.

Khalid vie meidät huoneeseen, joka on täynnä nuorten miesten kuvia ja marmorilaattoja. Lattian alle on haudattu sisällissodassa kuolleita sotilaita mukaan lukien viisi Khalidin poikaa. Khalidin katseesta heijastuu pikemminkin väsymys kuin viha.

”Olen vastustanut jokaista tässä maassa käytyä sotaa”, hän toteaa.

Libanonissa käytiin verinen sisällissota vuosina 1975–1990. Shatila tunnetaan naapurileirinsä Sabran kanssa erityisesti vuoden 1982 verilöylyn näyttämönä. Tuolloin oikeistolaiset falangistikristityt surmasivat Israelin tuella arvioista vaihdellen satoja, jopa tuhansia ihmisiä parin päivän aikana. Suurin osa surmatuista oli naisia ja lapsia. Nyt verilöylystä muistuttaa seinämaalauksin ja muistoseppelein merkitty aukio, joka on myös hautausmaa.

Shatilan turvallisuutta valvoo nyt Kazem Hasanin johtama Fatahin turvallisuusyhteisö. Heillä ei ole viranomaisen oikeuksia, mutta he pyrkivät ratkomaan asukkaiden välisiä ongelmia ja kiistoja. Hasanin mukaan he hoitavat myös osittain sosiaali- ja lääkäripalveluita, toimivat palestiinalaisten äänitorvena ja pitävät heidän oikeuksistaan huolta. Hän ei näe leiriä minkäänlaisena turvallisuusuhkana.

Libanonin hallitus on kuitenkin eri mieltä. Lähtiessämme pois alueelta leirin sisäänkäynnin kohdalla alkaa tapahtua. Maastopukuisia pyssymiehiä hyppii rakennusten katoilla, mellakkavarusteisiin sonnustautuneita poliiseja rynnäkkökivääreineen virtaa leirille. Sisään vyöryy kauhakuormaaja, jonka tehtävä on jyrätä sisäänkäynnin lähellä olevat hökkelit maan tasalle. Libanonin hallitus aikoo pystyttää siihen tarkastuspisteen valvomaan leirillä liikkuvia.

Tilanne alkaa käydä levottomaksi ja on aika poistua. Palestiinalaispakolaiset jäävät protestoimaan. Heidän asuntonsa viedään jälleen ja he ovat taas Lähi-idän voimapolitiikan pelinappuloita.

_______________

Hizbollah väistelee arabikevättä

Katumaastureiden ja moottoripyörien letka kiitää kohti Beirutia. Autot pursuavat Syyrian lippuja heiluttavia nuoria. Musiikki pauhaa. Lipuissa erottuvat kaksi tähteä kertovat, että he kannattavat presidentti Bašar al-Assadia, joka on pyrkinyt murskaamaan Syyrian kansannousun. Syyrian lippujen vieressä liehuvat Libanonin ja Palestiinan liput.

Suhtautuminen itänaapuriin on perinteisesti ollut yksi kantavista jakolinjoista Libanonin puoluepolitiikassa. Syyrian konflikti heijastuu voimakkaasti Libanonin sisäpolitiikkaan. Iranin ja Syyrian tukema islamistinen vastarintaliike ja poliittinen puolue Hizbollah istuu nyt Libanonin hallituksessa. Se on Libanonin suurimman uskonnollisen ryhmän, pitkään heikossa asemassa olleiden, šiiamuslimien äänenkannattaja. Assadin hallinto edustaa alaviitteja, jotka ovat hyvin lähellä šiioja. Syyria on ollut Hizbollahille logistisesti tärkeä väylä Iranin tuelle.

Huhuja kiertää, että Hizbollahin joukkoja olisi taistellut Assadin puolella. Hizbollah on tähän asti asettunut varovaisesti Assadin puolelle, mutta kiistänyt tiukasti osallisuutensa Syyrian tapahtumiin. Hizbollah ja koko Libanonin hallitus pyrkivät pitämään etäisyyttä Syyrian konfliktiin, koska ne pelkäävät Libanonin sisäisiä leimahduksia. Yksittäisiä konflikteja Assadin kannattajien ja vastustajien välillä on puhjennut Libanonissa aiemminkin, mutta aivan viime päivinä tilanne on kuumentunut ja eri puolilla maata on ollut aseellisia yhteenottoja.

Vihamielisyydet kärjistyivät entisestään, kun aseistautunut ryhmä kidnappasi joukon libanonilaisia pyhiinvaeltajia Syyrian puolella 22.5. Beirutin šiia-alueilla puhjenneet protestit kuitenkin laantuivat Hizbollahin pääsihteeri Hassan Nasrallahin vedottua televisiopuheessaan ihmisiin, jotta he toimisivat rauhanomaisesti. Länsimaissa terroristijärjestöksi luokiteltu Hizbollahkaan ei halua maan ajautuvan kaaokseen.

Poliittiselta rakenteeltaan Libanon eroaa Syyriasta, jossa etuoikeutettua vähemmistöryhmää edustava Assadin perhe on pitänyt valtaa vuosikymmeniä. Libanonin tunnustuksellisessa monipuoluejärjestelmässä parlamenttipaikat on jaettu eri uskontokuntien kesken. Lisäksi maan presidentti on aina maroniittikristitty, pääministeri sunnimuslimi ja parlamentin puhemies šiia. Tämä erikoiselta kuulostava järjestely on ollut suhteellisen vakaa. Hizbollahkin on rauhoittunut päästyään hallitukseen.

Libanon on tähän asti ollut verrattain rauhallinen alue arabikevään keskellä. Viimeaikaiset yhteenotot ovat kuitenkin merkki siitä, että arabikevät voi levitä toden teolla myös Libanoniin.