Jos syntyy keskelle Kongon levottomuuksia ja päätyy maailmankuuluksi tähdeksi niin luulisi, että pitää kynsin hampain kiinni saavuttamistaan eduista.

Zap Mama -yhtyeen perustaja Marie Daulne on uskaltanut sanoa ”ei” aina kun siltä tuntuu.

”Olen vahva ihminen, enkä voi valittaa. Maailman enemmistö, jota myös vähemmistöksi kutsutaan, elää kurjuudessa. Olen onnekas ja siksi on tärkeää pysyä herkkänä”, Daulne kertoo Skypen kautta kotoaan Brysselistä. Takaa kuuluu Kesia-tyttären ääni.

Daulnen oma lapsuus oli erilainen. Hän oli juuri syntynyt, kun Kongon simbakapinalliset tappoivat hänen belgialaisen isänsä. Daulnen äiti oli bantu eivätkä kapinalliset suvainneet rotujen välisiä liittoja. Äiti pakeni viidakkoon pikku-Marien ja muiden lasten kanssa. Lopulta perhe pääsi Kinshasan kautta Belgiaan.

”Äiti opetti olemaan vahva ja pysymään toiveikkaana, tapahtui mitä tahansa. Se on paras keino selviytyä”, Daulne pohtii.

Belgiassakaan ei ollut helppo kasvaa, sillä mustia roolimalleja ei juuri ollut. Äiti pelkäsi lapsista kasvavan liian afrikkalaisia eikä opettanut heille omia laulujaan.

Vuonna 1984 Daulne matkusti Kongoon ja tajusi haluavansa muusikoksi.

”Seisoin metsässä kuuntelemassa musiikkia. Se herätti varhaisimmat muistot ja koin valaistumisen. Samalla matka oli outo, sillä minua kohdeltiin belgialaisena turistina. Tajusin, etten voi kutsua paikkaa kodikseni.”

Palattuaan Brysseliin Daulne lauloi jazzkahviloissa. Vuonna 1989 syntyi Zap Mama, Daulnen keino rakentaa siltaa Afrikan ja Euroopan välille ja koota identiteettinsä palasia.

”Löysin bändiin vokalistit, jotka ovat kaltaisiani sekoituksia. Halusimme näyttää maailmalle, mihin pystymme vain äänemme ja mielemme avulla.”

Menestys oli huimaa, mutta toisen albumin Adventures in Afropea 1 jälkeen Daulne sai tarpeekseen ja erosi levy-yhtiöstään Luaka Bop Recordsista.

”He halusivat tehdä Zap Mamasta popahtavan tyttöbändin. Se olisi ollut meidän kuolemamme.”

”Kaikki kysyivät miksi haluan lopettaa juuri kun olin päässyt huipulle. Tuottaja totesi, että urani loppuisi siihen. Lähdin silti, koska en ollut valmis.”

Daulne vetäytyi, sai tyttärensä ja palasi. Ihmisen seitsemään aistiin viittaava albumi Seven (1997) oli tyylillisesti kehittynyt ja rikkoi Zap Maman perinteitä. Mukana oli miesmuusikoita, uusia instrumentteja ja enemmän englanninkielisiä lauluja.

Daulne asui muutamia vuosia New Yorkissa, jossa musiikkiin ilmestyi mm. hiphopia ja R&B:tä.

”New Yorkissa tunsin ensimmäistä kertaa olevani kotona. Kaikki tulivat jostain muualta.”

Neljän vuoden jälkeen Daulne muutti takaisin Belgiaan ja kutsuu nyt Brysseliä kodikseen.

”Yhdysvalloissa oli paljon tähtiä, joiden elämä oli hyvin rajoittunutta. Pitää suorittaa sitä ja tätä. Halusin olla oma itseni.”

Maailmanmusiikkia, jazzia, poppia, funkia, reggaeta ja soulia yhdistelevällä levyllä Supermoon (2007) Daulne kertoo paljastaneensa itsensä.

”Piilottelin pitkään naisellisuuttani ja herkkää puoltani. Nyt kun uskallan tuoda sen esiin, pystyn kohtaamaan mitä vain.”

Uusin albumi ReCreation tuli ulos viime toukokuussa.

Zap Maman musiikin vaikutteet ja painotukset vaihtelevat.

”Kävin juuri Caetano Veloson konsertissa New Yorkissa ja innostuin bossa novasta. Teen koko ajan töitä enkä ajattele liikoja. Polku onneen löytyy, kun jakaa asioita ja seuraa vaistoaan.”

Daulnen lempi-instrumentti on aina ollut ihmisääni.

”Etsin koko ajan uusia ääniä. Harjoituksissa sytytämme kynttilöitä, laitamme nauhurin päälle, suljemme silmämme ja keksimme tarinoita. Annamme musiikin viedä.”

Energiaa luomiseen löytyy mistä tahansa.

”Minua inspiroivat tilanteet, keskustelut tai kadulla käveleminen. Ihmiset inspiroivat toisiaan, esimerkiksi hyvän keskustelun aikana melodiat alkavat soida päässäni. Ihmiset ovat niin samanlaisia, kaikki haluavat samoja asioita.”

Zap Mama esiintyy Espoon April Jazzissa torstaina 29.4.