Vuokrausyrityksiä edustava Henkilöstöpalveluyritysten liitto on väittänyt, että 25-30 prosenttia vuokratyöntekijöistä löytävät vuokrahommien kautta vakituisen työsuhteen, jos sitä haluavat. Luku ei perustu tutkimuksiin. Se on poimittu HPL:n kokouksista, joissa vuokrausyritysten edustajat ovat puhuneet aiheesta.

Äärimmäisestä epäluotettavuudesta huolimatta työhallinnossa lukua on käytetty luotettavana todellisuuden kuvauksena. Kokouskeskusteluista peräisin olevaan lukuun on viitattu Tupo2-työryhmän vaikutusvaltaisessa Väyliä työhön -raportissa sekä työhallinnon ja Henkilöstöpalveluyritysten liiton Oiva väylä -yhteistyöhankkeen työnhakijoille suunnatussa oppaassa.

Oiva väylä -hankkeessa työttömiä pyritään työllistämään vuokratyöhön. Työhallinnon virkamiehen mukaan työnhakijoille suunnatussa oppaassa käytetyt tilastotiedot ovat peräisin Henkilöstöpalveluyritysten liiton teettämistä tutkimuksista.

Työhallinnossa vuokrausyritysten kokouskeskusteluissa esitettyjä lukuja siis pidetään ”tutkimuksiin perustuvina tilastotietoina”. Työhallinnon raporttien lisäksi vuokrausyritysten kokouskeskusteluista peräisin olevaa lukua on käytetty myös eduskunnan keskusteluissa.

Mielenkiintoista on se, että työhallinto on käyttänyt näin epämääräistä lukua, vaikka huomattavasti luotettavampaakin tietoa on olemassa. Tätä tietoa on vieläpä tuotettu työhallinnon toimesta.

Työhallinnon vuosittaisen vuokratyöraportin tiedot on kerätty työnantajajärjestöihin kuuluvilta ja järjestäytymättömiltä yrityksiltä sekä työhallinnon maksullisten työnantajapalveluiden yksiköiltä. Raporttien mukaan vuosina 2005–2007 ainoastaan noin 7 prosenttia vuokratyöntekijöistä rekrytoitiin vuokrauksen jälkeen käyttäjäyrityksen työntekijöiksi.

Raporteissa ei ole eritelty, kuinka suuri osa rekrytoitiin nimenomaan vakituiseen työsuhteeseen.

Henkilöstöpalvelualan yleisten sopimusehtojen mukaan vuokrausyrityksellä on oikeus periä asiakkaalta rekrytointipalkkio, jos työntekijä siirtyy asiakkaan – tai tälle läheisen yhtiön – palvelukseen kolmen kuukauden kuluessa vuokratyösopimuksen päättymisestä.

”Olisin päässyt firman kirjoille, mutta vuokrafirma pyytää rekrymaksua, joka on muutama tuhat euroa. Asiakasyritys yrittää tingata siitä. Vuokrafirma ei saa nostaa palkkaa ilman asiakasyrityksen suostumusta ja asiakasyritys sanoo, että palkka nousee heti kun tulen firman kirjoille”, eräs vuokratyöntekijä kuvaa ongelmaa. ”Tämä on taas näitä tilanteita, kun tämä henkilöstövuokraus rajoittaa työllistymistä oikeisiin töihin.”

Ongelmallista on myös se, että vuokrausyritys voi henkilöstöpalvelualan yleisten sopimusehtojen mukaan vaatia rekrytointipalkkiota vielä sen jälkeen kun vuokratyöntekijän työt ovat jo päättyneet. Näissä tilanteissa vuokratyön tekeminen voi ratkaisevalla tavalla heikentää työntekijän mahdollisuuksia saavuttaa vakituinen työsuhde.

Rekrytointimaksu perustuu käyttäjä- ja vuokrausyrityksen väliseen sopimukseen. Sen voikin nähdä rikkovan yleistä sopimusoikeudellista periaatetta siitä, että kahden välisellä sopimuksella ei voi heikentää kolmannen asema.

Tähän liittyy erään työntekijän kohtaama ongelma. Hän kertoo hakeneensa töitä yrityksestä, jossa aiemmin työskenteli vuokrattuna. Töitä hän ei kuitenkaan saanut ja epäilee syyksi yrityksen ja vuokrausyrityksen välistä sopimusta.

”En voi mennä johonkin yritykseen töihin, sillä he ovat tehneet sopimuksen toisen yhtiön kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.”

Työvoimanvuokrausteollisuuden väitteiden vastaisesti vuokratyö vaikuttaa toimivan vain harvoin tienä käyttäjäyrityksen varsinaiseksi työntekijäksi ja vielä harvemmin väylänä vakituiseen työsuhteeseen. Se, että työhallinnossa toimitaan työvoiman vuokrausteollisuuden lobbauksen pohjalta, uhkaa asettaa vuokratyöntekijän pysyvään epävarmuuteen.

Kirjoittaja käsittelee vuokratyötä tutkimuksessaan Vuokratyö työelämän ääri-ilmiönä. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos. 2008.