Suuret muutokset alkavat pienistä teoista. Tällä kertaa muutos alkaa tiedekeskus Heurekan nuorten ilmastohuippukokouksesta, joka järjestettiin syyskuussa. Tarkoituksena oli koota yläastelaisia ideoimaan ja kertomaan, kuinka he voisivat hillitä ilmastonmuutosta, alkaen kouluympäristöstä.

Mukana oli yhteensä 22 yläkoulua aina Helsingistä Lappiin saakka. Päivän mittaan nuoret työstivät ideoitaan ryhmissä. He istuivat alas, keskustelivat, kirjoittivat ja kokosivat ajatuksensa esityksiksi. Iltapäivällä koulut tapasivat Heurekan auditoriossa ja jokainen ryhmä havainnollisti yleisölle oman projektisuunnitelmansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tavoitteena ja toiveena on, että sekä koulut että nuoret lähtisivät jollain tavalla konkreettisesti toteuttamaan esitettyjä ideoita.

Koulupäivät ovat aina mielenkiintoisempia, kun pääsee pois pulpetin takaa ja saa tehdä jotakin rutiineista poikkeavaa. Tätä mieltä ovat ainakin pääkaupunkiseutulaiset nuoret Ellu Jaschinsky, Sahra Taskinen ja Rozi Ellwood. Erilainen koulupäivä, jolloin on keskitytty yhteen teemaan, on motivoinut nuoria oppimaan ja saanut ajattelemaan uudella tavalla.

“Aluksi en edes tajunnut miten vakava asia ilmastonmuutos on. Nyt kun olen sen ymmärtänyt, olen kotona ja koulussa yrittänyt saada muita ihmisiä kiinnostumaan ilmastokysymyksistä”, kertoo Taskinen.

Mukavinta päivässä oli muihin tutustuminen ja yhdessä hyvän puolesta toimiminen. Vaikka taustalla on iloinen tekemisen meininki, aihe otetaan kuitenkin vakavasti. Ryhmille taputetaan kannustavasti ja katsomosta toiset nuoret jakavat ajatuksensa ja jalostusehdotuksensa. Asiantuntijoiden näkemykset kiinnostivat, mutta ikätovereidenkin ajatukset tekivät vaikutuksen. Sekä Jachinsky, Taskinen että Ellwood ovat iloisia, että osallistuivat ilmastopäivään. Kokouksesta sai paitsi uusia ystäviä, myös paljon tietoa.

Nuorten aktiivisuuden ja innostuksen seuraaminen lyö luun kurkkuun kaikille nykyajan nuoria laiskoiksi ja vastuuttomiksi moittiville. Kun nuorille antaa mahdollisuuden vaikuttaa, he paneutuvat aiheeseen ja todella tekevät töitä sen eteen. Loppujen lopuksi huoli maapallon tulevaisuudesta on yhteinen kaikkialla maassa.

Ajatuksia vaihdetaan usealla eri murteella ja erilaisilta paikkakunnilta tulevilta saadaan keskusteluihin uusia näkökulmia. Tämä on päivä, jolloin aikuiset ovat olleet kuuntelijoina alusta saakka. Nuoret ovat kertoneet mitä he haluavat ja jalostaneet ajatuksia. Aikuiset ovat olleet mukana ainoastaan tarvittaessa neuvomassa sekä kertomassa, kuinka viedä asioita eteen päin. Asiasta on oltu jopa niin innoissaan, että yksi ryhmistä kyseli alustavasti sponsoria omaa projektiaan varten.

“Ympäri Suomen on nuoria ihmisiä, jotka ajattelevat ympäristökysymyksiä ja kaikista ne saattavat tuntua yhtä musertavilta ja masentavilta asioilta. Sitten kun näytetään, että meitä on monta ja meillä on paljon ideoita ja voimme oppia toisiltamme, niin se antaa ihan valtavasti mahdollisuuksia siihen, että asia tuntuukin yhtäkkiä ihan toiselta. Se ei ensinnäkään tunnu yhtä lohduttomalta ja on ideoita, joita lähteä toteuttamaan. Sitten kun syntyy tällainen verkosto, voi jakaa sekä ilot, surut, onnistumiset että pettymykset”, kiteyttää Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski ilmastokokouksen kantavan ajatuksen.

Kouluympäristössä erinomaisesti toimivia konsepteja olisivat ainakin koulukirpputori, aurinkopaneeleista virtansa saavat sähköskootterit sekä koulun oma kasvihuone, jonka voisi rakentaa teknisen työn tunnilla ja josta riittäisi materiaalia niin kotitalouden kuin biologian tunneillekin.

Nuoria voisi motivoida ekotekoihin myös kilpailujen ja luokkaretkien varainkeruun avulla. Päivän mielikuvituksellisimpiin ideoihin lukeutui puhuva jätteenlajittelujärjestelmä, joka sekä antaisi ohjeita että kiittäisi kauniisti oikein lajitelluista roskista.

Luonnonvalon käyttäminen keinovalon sijaan, kierrättäminen ja lautasen syöminen tyhjäksi sekä julkisilla kulkeminen ovat sen sijaan kaikki nuorten esittämiä ideoita, joita voisi koulumaailman lisäksi jokainen suomalainen soveltaa omassa arjessaan.

“Itse yritän tehdä vähän kaikkea. Laitan valoja pois, käytän vähemmän energiaa, pyöräilen kouluun ja luen uutisia. Kierrätän ja yritän saada vanhemmatkin mukaan siihen”, listaa Rozi Ellwood omia ympäristötekojaan.

Taskinen ja Jaschinsky nyökyttelevät mukana. Ilmastonmuutoksesta puhuminen on saanut kaikki kolme miettimään omia tapojaan ja tottumuksiaan. Jokainen myöntää, että omassa toiminnassa olisi parantamisen varaa. Heistä kuitenkin kaikki ovat aloittaneet muutoksen kohti ympäristöystävällisempää arkea. He esimerkiksi käyttävät julkisia ja kulkevat pyöräillen tai jalan.

Valitettavan usein ajatellaan skeptisesti, että on turha tehdä mitään, koska yhden ihmisen toiminnalla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Nuorten aktiivisuus osoittaa jotakin aivan muuta. Päivän tärkein ajatus ja viesti on, että kuka tahansa voi olla ratkaisevasti ehkäisemässä ilmastonmuutosta.