Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Peristerakis
Kreikan valtio hyökkäsi Indymediaa vastaan.
Pitkäaikaisen poliittisen painostuksen johdosta Ateenan yliopisto sulki viime torstaina 11. huhtikuuta tiloissaan toimineen radikaalin vaihtoehtomedian Indymedia Ateenan internetserverin. Samalta serveriltä lähetettiin myös anarkistisen piraattiradioasema 98FM:n internetradiota joka niin ikään vaimeni.
Independent Media Center(IMC) – tuttavallisemmin Indymedia – on autonominen vaihtoehtomediaverkosto, joka perustettiin vuonna 1999 tiedottamaan Maailman kauppajärjestön WTO:n vastaisten protestien ja mielenosoitusten tapahtumia Seattlessa. Toimivaksi havaittu julkaisualusta levisi nopeasti 2000-luvun alun antiglobalisaatio ja -kapitalistisen liikkeen myötä ympäri maailmaa ja jo vuonna 2002 verkostoon kuuluvia uutissivustoja oli kaikkiaan 89 kappaletta, 31:ssä eri maassa, sekä palestiinalaisalueella.
Suomessa IMC-verkostoon kuulunut Vaikuttava tietotoimisto aloitti toimintansa vuonna 2000 mutta resurssipulan takia lopetti kolmen vuoden kuluttua. Vaikka IMC sivustojen lukumäärä on laskenut sitten 2000-luvun ensimmäisten vuosien, joissain paikoissa – kuten Kreikassa – hyvinkin aktiivisesti toimiva Indymedia on vakiintunut lähes korvaamattomaksi osaksi antiautoritaarisen vastarinnan niin kutsuttua ”vallankumouksellista infrastruktuuria”.
Indymedian menestyksestä kertoo se, että miljoonien lukijoiden sekä satojen tee-se-itse journalistien ja vapaaehtoisten verkosto on ollut alusta saakka poliittisen vainon kohteena. Tästä on karujakin esimerkkejä, kuten poliisien väkivaltainen hyökkäys Indymedian tiedotuskeskukseen Genovan G8-mielenosoitusten yhteydessä vuonna 2001 sekä niin ikään virkavallan toimesta tehty Indymediareportteri Brad Willin murha Meksikossa 2006.
Kreikan kohdalla Indymedian merkitys kasvoi räjähdysmäisesti joulukuun 2008 jälkeen (jonka tapahtumia olen selvittänyt kirjoituksessani viime joulukuulta) sekä samoihin aikoihin alkaneen talouskriisin myötä, jonka syvenemistä parhaillaan eletään.
Vuodenvaihteen 2008–2009 mellakoissa Indymedian nopeasti päivittyvä uutispalsta tiedotti poliisien liikkeistä ja yhteenotoista, julkaisi kuvia ja videolinkkejä muun muassa poliisiväkivallasta sekä mahdollisti lyhyelläkin aikataululla mielenosoitusten organisoinnin ja koolle kutsumisen. Käyttäjien aktiivisuuteen perustuva uutispalsta on edelleen paras lähde Kreikan suurten kaupunkien – erityisesti Ateenan – poliittisten tapahtumien seuraamiseen sen tiedottaessa lähes reaaliajassa vallattuja taloja, anarkisteja ja antiautoritareja vastaan suunnatuista poliisioperaatioista sekä aktioiden ja mielenosoitusten tapahtumista, uusnatsijengien liikkeistä ja niin edelleen.
Sivustolla oleva toimintakalenteri on ollut äärimmäisen vireä ilmoitustaulu erilaisten ryhmien järjestämille mielenosoituksille, kokouksille, kansankeittiöille, keskusteluille ja tapahtumille. Parhaimmillaan kalenterissa voi olla yli nelisenkymmentä ilmoitusta yhdelle päivälle.
Myös monien suoran toiminnan iskujen, kuten banderollien, graffitien, tuhopolttojen, sabotaasien, pommien sekä muiden poliisia, omaisuutta tai poliittista eliittiä vastaan tehtyjen hyökkäysten, vastuutiedotteet julkaistaan usein Indymediassa. Kreikan Indymedia onkin profiloitunut juuri anarkistien ja radikaalivasemmiston tiedotusvälineeksi reformistisen vasemmiston, liberaaliryhmien ja kansalaisjärjestöjen jääden häviävän pieneksi vähemmistöksi.
Avoimuus valtavirtamedian ja -poliitikkojen puheissa terrorismiksi kutsuttuja strategioita tai terroristeiksi kutsuttuja poliittisia toimijoita kohtaan lienee ollut suurin syy, miksi jotkut oikeistopoliitikot ovat toistuvasti esittäneet vaatimuksia sivuston sulkemiseksi ja sen käyttäjien IP-osoitteiden paljastamiseksi. Samanlaisia puheita on Kreikan ohella kuultu viime vuosina myös USA:ssa, Englannissa ja Italiassa, joissa Indymedia myös toimii aktiivisesti.
Tällä kertaa poliittisen eliitin painostuksen syntipukiksi saatiin Ateenan yliopisto, joka oppilaskunnan vastustuksesta huolimatta vaati saada haltuunsa kaikkien rakennuksissaan toimivien servereiden ylläpitäjien henkilötiedot. Yliopiston esittämiin selvästi poliittisesti tarkoitushakuisiin vaatimuksiin Indymedia ei voinut periaatteittensa takia suostua, jonka seurauksena nettiyhteys serveriin katkaistiin.
Kohtalaisen yhteiskuntarauhan vaalimassa Suomessa voi olla vaikea tajuta, miten tärkeää massamediasta itsenäinen tiedonvälitys voi olla ja mitä anonymiteetin pettäminen tarkoittaa maassa, joka on taloudellisen romahduksen ja totaalisen poliittisen kriisin partaalla. Kyse on maasta, jossa uusnatseilla on liikaa poliittista valtaa ja jossa natsien kanssa yhteistyötä tekevät poliisit kiduttavat kiinni ottamiaan anarkisteja sekä syyllisiä himoitseva oikeuslaitos tuomitsee hyvin hatarin todistein ihmisiä vuosiksi vankilaan ”yhteistyöstä terroristiryhmien kanssa”. Toiseksi vapauteen uskovat anarkistit eivät näe mitään perustetta sille, miksi kaikille kuuluvalla ja hajautetusti tuotetulla tiedolla täytyisi olla jonkun nimi ja kasvot.
Indymedian sulkeminen sivuaa esimerkinomaisesti kaksi viikkoa sitten kirjoittamaani ihmisoikeusteemaa käsittelevää blogitekstiä. Vaikka sananvapaus ja vapaa tiedon levittäminen ovat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja niitä pidetään demokratian perusedellytyksinä, voidaan niitä tästä huolimatta halutessa rajoittaa luomalla juridisia ja byrokraattisia käytäntöjä, jotka tekevät tiedon levittämisestä käytännössä mahdotonta. Se ihmisoikeuksista siis.
***
Käännän tähän loppuun pätkän eagainst.com-kollektiivin solidaarisuustiedotteesta antamaan makua kreikkalaisesta radikaalipoliittisesta retoriikasta. Hakasuluissa[…] olevat huomiot ovat minun, sulkeissa(…) olevat alkuperäisessä tekstissä.
”Voisimme ryhtyä valittamaan laillisuudesta ja näyttää miten ”perustuslain vastaisia” ovat tämän Kreikaksi kutsutun surkean valtion Kolme Valtaa [lainsäädäntövalta eli eduskunta, tuomiovalta eli oikeuslaitos ja toimeenpanovalta eli poliisi]: Kreikan perustuslain 14. artiklan mukaan (joka koskee lehdistön vapautta) hallituksen ja oikeuslaitoksen toimet ovat olleet ehdottoman ”laittomia ja perustuslain vastaisia”, jopa ”kansallisen demokratian” näkökulmasta.
Naurettavat kieroilijat kuten Voridis [liikenne-, infrastuktuuri- ja tietoverkkoministeri] tai ”vasemmistolainen” Manitakis [perustuslakilakiasiantuntija ja vasemmistolaisen DIMAR-puolueen ministeri, jonka vastuulla on muun muassa valtion verkkopalvelujen kehittäminen] – molemmat lakimiehiä, hallituksen jäseniä ja eliittivirkamiehiä – mumisevat lakiteknisiä vasta-argumentteja, jotka voisimme milloin vain kumota (hyvinkin helposti) heidän oman ideologiansa ja ”lakikulttuurinsa” (kuten he sitä kutsuvat) keinoin.
Mutta onko mitään järkeä pelata vastustajien peliä? Sillä olipa asiat niin tai näin, heidän ”oikeutensa” on naurettavaa.
Hallitsijat rikkovat omia lakejaan ja siksi me vaadimme, ettei näihin lakeihin luoteta. Lyhyesti, me emme usko ”kreikkalaiseen oikeuteen”; he voivat työntää säädöksensä perseisiinsä. Ja ei ole epäilystäkään, etteikö Kreikan poliisi puolusta eliittiä ja hallituksen edustajia.
Me taistelemme joka päivä kaduilla ja kaikkialla muualla, kaikin mahdollisin keinoin tasa-arvoisen, vapaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Heidän tulisi tietää, että sillä aikaa kun heidän ”oikeutensa” näkee yhdellä (tai kahdella) silmällä vain sen mitä haluaa nähdä, me olemme silmät auki jopa nukkuessamme, keskittyneinä vai yhteen päämäärään: vallankumoukseen.
Ja vaikka jotkut vielä nukkuvatkin, on heidänkin aika herätä – tai vaieta iäksi ja tehdä selväksi, tukevatko konservatiivisia voimia vai alhaaltapäin nousevia liikkeitä.”
