Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Hanna Kuusela
EU:n kauppakomissaari Peter Mandelson vaihtoi joukkuetta kesken kauden.
Bussi Brysselistä Lontooseen maksaa halvimmillaan 15 puntaa, mikä on noin 20 euroa. Bussissa on yleensä hyvä henki, sillä sitä käyttävät vain ne, joille ei ole varaa Eurostar-junaan. Junan hinta vaihtelee 50 ja 250 punnan välillä.
Tällainen keskiluokkaistuva väitöskirjantekijä sortuu välillä junaan, mutta näyttävät muutkin satsaavan kotimatkaansa hieman tarpeellista enemmän.
EU:n kauppakomissaarina vuodesta 2004 toiminut Peter Mandelson ilmoitti syyskuun alussa eroavansa komissaarinvirastaan. Hän erosi siirtyäkseen Britannian hallitukseen liike-elämästä vastaavaksi ministeriksi keskellä pahinta pankkikriisiä – ja saa nyt EU:lta matkarahaa päästäkseen kanaalin yli pelastamaan kotimaansa kolmannen tien sosiaalidemokratian.
Miten kivikovana kauppakomissaarina ja vapaakaupan uskollisena lähettinä tunnettu Mandelson saatiin Brysselistä kotiin?
Pääministeri Gordon Brownin johtama labour-puolue – ja ennen kaikkea Brown itse – ovat uineet viime kuukaudet niin syvällä Thamesin pohjassa, että jonkinlaista pelastusoperaatiota osattiin jo odottaa. Se, että pelastajaksi valittiin Brownin edeltäjän, Tony Blairin, luottomies, jaksoi yllättää yhden iltapäivän. Sen jälkeen kaikki näyttikin jo selvältä.
Mandelson on täydellinen valinta Brownille: poliittinen peluri, tiukka, häikäilemätön, ”talouden asiantuntija” ja ennen kaikkea juuri vankka blairiläinen.
Näin kävi lopullisesti selväksi, että Brownin halu tehdä pesäeroa Blairin kolmannen tien sosiaalidemokraatteihin ja ”new labouriin” ei ole missään vaiheessa ollut paljon muuta kuin puhetta. Brown pelastaa omaa uraansa ja puoluettaan kutsumalla hallitukseensa new labourin arkkitehdin, jota puolueen vasen siipi kammoaa. Labour uudistuu ja kohottaa kasvojaan jälleen kerran – astumalla oikealle.
Britit saavat lordinsa takaisin hieman paksumman lompakon kanssa. Vaikka Mandelson lähti omasta tahdostaan, kesken komissaarikautensa uuden työn perään, hän saa läksiäislahjana EU:lta siirtymäkauden palkkaa, eläke-edut ja hieman matkarahaa.
Mandelson saa seuraavat kolme vuotta siirtymäpalkkioina 78 000 puntaa vuodessa. Tästä avustuksesta ei pahemmin veroja tarvitse maksaa, sillä EU-virkamiehet – ja nähtävästi myös entiset virkamiehet – ovat oikeutettuja verohelpotuksiin. Tämä tarkoittaa noin 6 500 punnan lisätienestiä kuussa vuoden 2011 loppuun saakka. Eläkettä kertyi 31 000 punnan verran kullekin eläkevuodelle. Ja jos inflaatio kurittaa, tarkastetaan eläkettä ylöspäin. Matkarahaa herui palkkoihin nähden melko vähän: 15 000 puntaa. Sillä muutaman kerran aiemmin korruptioepäilyiden takia pesteiltään eronnut Mandelson voi ajaa Brysselistä Lontoon keskustassa sijaitsevaan miljoona-asuntoonsa ja takaisin 500 kertaa.
Lainopillisesti tässä ei ole mitään väärää. Näin komissiossa on ennenkin toimittu. Saattaakin olla populistista, kateellisen bussimatkustelijan panettelua sanoa, että touhu tuntuu moraalisesti väärältä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun komissaari lähtee vahdilla komissiosta uuteen työpaikkaan. Englannissa tätä kutsutaan pyöröovi-ilmiöksi (revolving doors). Yleensä ovet ovat pyörineet komission ja liike-elämän välillä, kun poliitikot ovat siirtyneet lobbaajiksi, mutta nyt muoti näyttää levinneen myös julkiselle sektorille.
Toisaalta käyhän tämä kaikki hyvin blairiläisen sosiaalidemokratian pirtaan: kun julkinen sektori ei pysty enää huolehtimaan työntekijöidensä palkoista – se tarjoaa ministerilleen ainoastaan 104 386 punnan vuositulot – täytyy ministerinkin nojautua vanhan työntekijän auttavaan käteen ja sen järjestelemiin verohelpotuksiin. EU:tahan ei kukaan koskaan ole julkisena sektorina pitänytkään.
