Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 29.11.–5.12.
Kolmipiikin ja siinä loisivan heisimadon tutkiminen on paljastanut, miten ympäristön lämpeneminen muuttaa sisäloisen ja sen isäntäkalan yhteiselämää isäntälajin kannalta ikävällä tavalla.
Tutkijat kasvattivat laboratorio-oloissa kolmipiikkejä, jotka kantoivat Schistocephalus solidus -loismatoa. Osaa kaloista pidettiin 15 asteen ja osaa 20 asteen lämpötilassa. Lämpimässä kalojen loiset kasvoivat nelinkertaisella nopeudella verrattuna viileämpään ympäristöön.
Mitä isommaksi loisen toukka kasvaa isäntäkalassa, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on menestyä lisääntymisessään. Korkeampi lämpötila oli siis loisen kannalta parempi vaihtoehto. Kolmipiikille lämpimästä oli kuitenkin haittaa. Kalat kasvoivat paremmin viileämmässä vedessä.
Tutkimuksen perusteella näyttää myös siltä, että loisituksi joutuminen muuttaa kolmipiikin käyttäytymistä. Suurikokoisimpia loistoukkia kantavat kolmipiikkiyksilöt hakeutuivat kokeessa lämpimämpään veteen, joka siis hyödyttää kalassa olevaa loista mutta haittaa kalaa itseään.
Kolmipiikeistä ja niiden loisista saadut tutkimustulokset saavat pohtimaan, missä määrin ilmaston lämpeneminen voisi johtaa loisten runsastumiseen luonnonvaraisissa eläinpopulaatioissa.
Kolmipiikkejä (Gasterosteus aculeatus), jotka ovat saaneet Schistocephalus solidus -tartunnan. Loisen toukat kasvavat kalan ruumiinontelossa, minkä seurauksena kalan vatsa pullistuu. Kyseessä oleva heisimatolaji ei lisäänny vielä tässä elinkiertonsa vaiheessa, vaan vasta kun isäntäkala päätyy linnun saaliiksi ja loinen siten linnun, uuden isäntänsä, elimistöön. (Kuva © University of Leicester)
Loistutkimus julkaistiin Global Change Biology -lehdessä.
Viime viikolla julkistettiin useita dokumentteja, jotka käsittelevät ilmastonmuutoksen laajempia kokonaisuuksia, vaikkakin vain ympäristön fysikaalisten muutosten osalta.
Australian hallituksen tutkimusohjelma raportoi ilmastonmuutoksesta läntisen Tyynenmeren saarivaltioissa (Climate Change in the Pacific: Scientific Assessment and New Research), australialaiselta ACE-tutkimuskeskukselta saatiin yhteenveto Eteläisen jäämeren tilanteesta (Position Analysis: Climate Change and the Southern Ocean) ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO antoi alustavia ennakkotietoja vuoden 2011 säätapahtumista maailmassa (Provisional Statement on the Status of the Global Climate).
Tällaisten raporttien pääkohtienkin tiivistäminen on vaikeaa, ja mitä tiiviimmäksi viesti täytyy saada, sitä lähemmäs tullaan yhtä ainoaa lausetta ”keskilämpötilat ovat nousseet, ja sillä on monenlaisia seurauksia”.
Jopa Yhdysvaltain Noaan tämänvuotinen Arctic Report Card näyttää kiteyttävän pääsanomansa etusivullaan näin: ”Hellittämätön lämpeneminen on aiheuttanut dramaattisia muutoksia Pohjoisessa jäämeressä ja sen ekosysteemissä”. Lämpötilan keskeinen merkitys ei ole sivuutettavissa.
Arctic Report Card on kuitenkin paljon tuota monipuolisempi katsaus arktisen alueen viimeaikaiseen tilanteeseen. Vaikka sekin on vieraskielinen ja raskaslukuinen, suosittelemme sen silmäilemistä. Siinä ovat mukana sekä fysikaalisen ympäristön että eliömaailman ilmiöt. Raportti on jäsennelty selkeästi ja antaa jo sitä kautta tuntumaa siihen, miten moniosaisen palapelin paloja kolmipiikki ja keskilämpötila ovat.
