”TÄMÄ ON AINOA KYSYMYS, josta minusta nykymaailmassa kannattaa käydä poliittista keskustelua: kysymys sosialismiin siirtymisen metodeista.”
Näin linjasi kulttuuriradikaali Arvo Salo Faros-seuran keskustelutilaisuudessa vuonna 1965. Muut keskustelijat olivat samaa mieltä. Päämäärä oli selvä, ja sitä pidettiin realistisena. Piti vain sopia siitä, edetäänkö sosialismiin puoluepolitiikalla, suoralla toiminnalla vai muulla tavoin.
60-lukulaisilla radikaaleilla oli yhteinen suuri kertomus: maailmanvallankumous etenee, ja kommunismi lähenee. Kertomus sai raskaissa oloissa palkatonta poliittista työtä tekevät aktivistit jaksamaan. Se myös osaltaan selitti, miksi ihmiset ottivat riskejä ja nousivat vanhoja valtoja vastaan eri puolella maailmaa.

