Pää kasaan pelaamalla

Onko ihmiskunnalla toivoa siinä vaiheessa, kun tarvitsemme sovelluksen muistuttamaan meitä hengittämisestä. Teksti Suvi Auvinen Kuva Annika Pitkänen Aamuyön tunnit kahden ja viiden välillä ovat kenties vuorokauden haurain hetki. Katson kelloa. Se on 2.24. Sydämeni hakkaa, kämmeneni hikoavat eikä hengitys kulje. Olen herännyt tähän oloon viimeisen kolmen viikon aikana lähes joka yö, enkä ole yksin. Stressioireiden ilmeneminen on yksilöllistä, mutta vuosien myötä olen alkanut kuulla yhä useammalta ihmiseltä ympärilläni vastaavia kokemuksia. Elämä vie meiltä luulot ja herättää kesken unen murehtimaan töitä, ihmissuhteita ja maailman tilaa. Kurotan kohti tyynyni vieressä olevaa puhelinta ja hengitän syvään. Tarvitsen Andyn rauhoittavaa ääntä. Mindfulness ja tietoinen