Teksti Perttu Hillman

Singapore tarvitsee työvoimaa, mutta sen toivotaan pysyvän poissa silmistä.

Singaporessa on väkeä reilut neljä ja puoli miljoonaa, josta viidesosa on vierastyövoimaa. Määrä on viime vuosina kasvanut suotuisan taloudellisen kehityksen myötä, kun kantaväestö vaurastuu ja rakennusbuumi vaatii työvoimaa. Tämän viidenneksen muodostavat kotiapulaiset ja työmiehet, jotka tuotetaan kaupunkiin väliaikaisella, lähinnä työmaakohtaisella työluvalla.

Intian, Sri Lankan, Bangladeshin ja Kiinan syrjäkyliltä tuotettava lapioporukka on tervetullutta rakentamaan Singaporen talousihmettä niin kauan kun he pysyvät poissa valtaväestön silmistä ja jaloista.

Väkeä perushommiin on viime aikoina tarvittu ennätysmäinen määrä. Uutena ilmiönä kaupungissa pyörii myös työttömien – ja siten asunnottomien – työläisten porukoita. Tiukkaakin tiukemman maahanmuuttopolitiikan lipsumista? Ei vaan silkkaa kusetusta. Epämääräiset välittäjät tuottavat tekaistujen työpaikkojen nojalla jatkuvasti kaupunkiin satoja kouluttamattomia ja kielitaidottomia työmiehiä ja häviävät sen siliän tien. Rahastettuaan tietysti ensin pienen omaisuuden matkasta ja työpaikasta.

Kuvaavaa kiinalaiselle ”kauppamiesmentaliteetille” on se, että duunareita silmäänkusseisiin liikemiehiin ei kukaan kiinnitä huomiota, sen sijaan kylälle loiteroimaan jääneitä bangladeshilaisia pelätään kuin ruttoa.

Epäsiisteistä ja meluavista miesporukoista sataa valituksia viranomaisille.

Duunareita on tarvittu ja johonkin heidät on pitänyt myös majoittaa. Tähän asti työläisten alkeelliset betoniasuntolat ovat sijainneet teollisuusalueiden kyljissä kaupungin liepeillä. Mutta kun ruuhkautuvilla teillä kulkee tihenevästi lavakaupalla lapionjatkeita, on pitänyt asustuspolitiikkaa tarkistaa.

Jokunen viikko sitten vanhan koulun muuttaminen asuntolaksi nosti tienoilla mahtavan vastalauseen. Pientaloasukkaat ympärillä eivät halua tuhatta vierasduunaria pyörimään nurkilleen. Koulu oli kuitenkin jo myyty duunareita majoittavalle yhtiölle, joten minkäs teet. Ei käy kateeksi alueen kansanedustajaa.

No, koulua ympäröivää aitaa on luvattu kuitenkin korottaa.

Tämä nimbyily on toki ymmärrettävääkin. Intian takamailta nykäistyllä porukalla ei ole pienintäkään käsitystä miten ”sivistyneemmissä” ympyröissä pitäisi käyttäytyä. Lisäksi asuntoloissa tiivistyvät kaukana kotoa olevaa miesporukkaa väistämättä kohtaavat sosiaaliset ongelmat.

Alkeellisista maatöistä raksoille tuleva sakki viettää iltojaan nuotioilla möykäten ja ympäristössään parveillen.

Pyhäkuteissa pyöriviä bangladeshilaisia näkyi sunnuntaina jopa meidän kulman supermarketissa!