Näyttökuva 2018-02-05 kello 13.34.09

Toiseuden rautahäkki

Toiseuden rautahäkki

I Would Prefer Not To

Milja Sarkola

Svenska Teatern

☆☆☆☆☆



Milja Sarkolan Melville-tulkinta keskittyy olennaiseen


Näytelmissään Jotain toista (2015) ja Alt som sägs (2016) perheen sisäistä ulkopuolisuutta käsitellyt Milja Sarkola siirtyy uudessa näytelmässään työelämässä koettavan sivullisuuden kuvaukseen.

I Would Prefer Not To -teoksen pohjana on Herman Melvillen vuonna 1853 kirjoittama tarina Bartleby, joka kertoo newyorkilaiseen asianajotoimistoon töihin tulevasta nuoresta miehestä. Hän osoittaa työssään ensin omistautuvaa ahkeruutta, mutta kieltäytyy sen jälkeen asteittain kaikista työtehtävistä. Työtoverit suuttuvat, mutta harmistunut työnantaja suhtautuu asiaan pitemmän päälle myötätuntoisestikin. Bartleby sulkeutuu ajan myötä yhä syvemmälle itseensä. Viimein hänet viedään laitokseen, missä hän lopettaa syömisen ja kuolee.

Sarkolan tarkasti kirjoittama ja ohjaama näytelmä operoi rytmillä, sävyillä ja piilomerkityksillä. Esityksen tapahtumat koetaan yhtä aikaa alkutekstin ajassa ja tässä hetkessä. Mekaanisen toisteisia näyttämötapahtumia varioidaan harkitusti, ja ne muuttuvat surrealistisiksi, kun niitä kuvataan Bartlebyn sisäisen maailman kautta.

I Would Prefer Not To kertoo toiseudesta, mutta ei niinkään syrjinnän kautta vaan sisäisenä kokemuksena. Vaikka työympäristön kuvaus vie ilmeisimmän mielleyhtymän burn outiin ja masennukseen, esitys vilisee suoria ja epäsuoria viittauksia syvemmälle identiteettijännitteisiin, yhteiskunnallisen sopeutumisen ennakkoehtoihin ja yleensä olemisen olemukseen.

Bartlebyä esittävä Joanna Haartti näyttelee enemmän kehollaan ja yleisön suuntaan luomillaan katseilla kuin repliikeillään. Muut roolihahmot (Patrick Henriksen, Simon Häger ja Hellen Willberg) rikkovat neljännen seinän peittelemättä ja suorastaan anovat ymmärrystä omalle tuskalleen.

Tämän symbolisesti vahvan näytelmän näyttämökuvassa karu työelämä on suljettu kaltereiden taakse. Bartlebyn silmin kuvattuna se näyttäytyy nimenomaan eläinhäkkinä. Lopun laitoskohtauksessa kalterit siirretään pois näyttämön edestä. Se on loogista, koska viimein laitokseen suljettuna Bartleby on vihdoin vapaa tekemään, mitä haluaa: olla tekemättä mitään – ja kuolemaan.

I Would Prefer Not To on ilmaisun tarkkudessaan, moniatasoisuudessaan ja puhuttelevuudessaan hieno teos. Sen runsaan tunnin mitta osoittaa, että olennaisen sanomisessa laatu voittaa helposti määrän.

Kommentoi Facebookissa