Jelena_Tsizova_susannapesonen1

Populistinen nostalgia kukoistaa Venäjällä

Kuvat Susanna Pesonen

Pietarilainen sananvapausaktivisti Jelena Tšižova ei halua paluuta Neuvostoliittoon muuten kuin kirjoissaan.

Journalistien­ sanan­vapaus­ti­lanne on Venäjällä huonompi kuin kaunokirjailijoiden.

”Erittäin paljon huonompi”, sanoo Jelena Tšižova. Hän on kirjailija ja sananvapausaktivisti, joka toimii osana pietarilaista Vapaa sana -organisaatiota. Se kuuluu kansainväliseen PEN-sanan­vapausjärjestöön.

Nykyistä sananvapaustilannetta ei pidä kuitenkaan suoraan verrata syvimpien neuvostoaikojen sulkeutuneisuuteen.

”Nykyelämä Venäjällä ­eroaa neuvostoajoista kuin yö ja päivä. Esimerkiksi jos nyt elettäisiin kuin ennen 1980-lukua, minähän en voisi edes olla täällä Helsingissä. Pietarilaisten aktivistien kanssa vertaamme nyky­tilannetta 1980-luvun loppuun ja 1990-­
lukuun.”

1980-luvun lopussa Mihail Gorba­tšovin ollessa valtionpäämiehenä Neuvostoliitto natisi liitoksistaan. Hänen lanseeraamansa glasnost, avoimuuden politiikka, teki lehdistölle myönnytyksiä. Kun siihen yhdistettiin perestroika, järjestelmän markkinataloudellinen uudelleenrakentaminen, kansa alkoi nauttia uusista vapauksista – jopa niin paljon, että koko neuvosto­systeemi romahti vuonna 1991.

”Tilanne on nyt paljon kehnompi kuin 1990-luvulla”, Tšižova huokasi. ”Jos tarkastelemme valtakunnallisia tv-kanavia, niissä sensuuri on totaalista.”

Eli vain Kremlin hyväksymää konservatiivista sisältöä voidaan näyttää.

”Valtakunnalliset televisiokanavat eivät näytä mitään muuta kuin propagandaa”, totesi Tšižova. ”Ne eivät näytä seksiä, ei kahden samaa sukupuolta olevan rakkautta, ei edes uutisia todellisista asioista. Ne eivät näytä edes tämän päivän uutistapahtumia, jos nämä tapahtumat eivät jotenkin liity nykyisen hallinnon kehumiseen. Televisiokanavat näyttävät vain jonkinlaista aatteellista kuvitelmaa, eivätkä suinkaan, mitä Venäjällä todella tapahtuu.”

Taiteetkaan eivät ole kontrollin ulottumattomissa. Myös elokuvia ja teatteria sensuroidaan.

”Mutta kaunokirjallisuus, sitä he [vallanpitäjät] eivät lue”, lisäsi Tšižova hirtehisesti hymyillen. ”He varmaan olettavat, ettei enemmistö lue kirjoja.”

Tšižova on kuitenkin löytänyt kultaisen reunan synkästä pilvestä:

”On tärkeää ymmärtää, että aina vaan harvempi katsoo televisiota. Nuoriso ei katso sitä ollenkaan. Esimerkiksi nuorempi tyttäreni, joka on 24-vuotias, ei edes ymmärrä, miksi sitä pitäisi katsoa. Hän ei ole avannut koko laitetta muutamaan vuoteen.”

Kirjailija esitteli Helsingin kirjamessuilla hiljattain suomennettua teostaan Naisten aika. Sukupolviromaani tiivistyy kahteen virkkeeseen.

”Se on kertomus selviytymisestä. Siitä, kuinka kolme vanhaa naista pelastaa pienen tytön.”

Entä miehet ja pojat?

”He ovat kadonneet neuvostoaikoina. He ovat kuolleet sodissa tai kadonneet puhdistuksissa leireille.”

Kirjassaan Tšižova palasi Neuvostoliittoon. Toisaalta nykyiset Venäjän johtajat, presidentti Vladimir Putin etunenässä, haluavat kirjoittaa historiaa uudestaan palauttaen Neuvostoliiton kunniaa. Mitä tästä pitäisi ajatella?

”Viimeisten parin vuosikymmenen aikana venäläiset kirjailijat ovat kaivautuneet menneisyyteen. Uskoakseni se on vastaisku Venäjän vallanpitäjille, jotka yrittävät muokata historiaa. He rakentavat myyttejä ja kertovat satuja neuvostoajan elämästä, joka oli muka täydellistä: ihmiset olivat rehellisiä, oligarkkeja ei ollut, elettiin harmoniassa – jopa valtavissa yhteisasunnoissa. Venäjällä hoetaan jo, että ’kyllähän me olimme köyhiä, mutta se oli niin mukavaa aikaa’. Kuitenkin kun tuollaisia hulluuksia on kuullut tarpeeksi, alkaa väkisinkin ajatella, että ’hetkinen, tuo on valhe, minähän elin sitä aikaa, ei se noin mennyt!’ Niinpä monilla kirjailijoilla on nyt halu kertoa, miten asiat olivat.”

Tšižovan ystävä, venäläissyntyinen kirjailija ja journalisti Masha Gessen on sanonut, että Venäjällä saattaa olla tapahtumassa suuria muutoksia piankin, mutta samoin kuin Neuvostoliiton romah­taessa, kukaan ei huomaa myllerryksen tapahtuvan ennen kuin ollaan jo keskellä sitä.

Onko Venäjällä tulossa uusi vallankumous?

”Vallankumous, johon kuuluu veren nälkä, on todella pelottava. Venäläiseen tyyliin voi käydä niin, että asiat etenevät hitaasti ja sitten rytisee. Vuonna 1991 muutos oli rauhanomainen, mutta ajat olivat silti sietämättömiä”, muisteli Tšižova.

Onko Venäjällä minkäänlaista oppositiota?

”Outoa kyllä, edes Neuvostoliiton viimeisinä päivinä maassa ei ollut mitään oppositiota, oli vain toisinajattelijoita. Mutta se ratkaisi, mitä ihmiset ajattelivat. Jos enemmistö muuttaakin yhtäkkiä mieltään ja toteaa, ettei tämä hallinto ole hyvä ja että se voisi jo lähteä, sitten se lähtee. Ehkä [ulkomaille muuttaneesta miljardööristä, Mihail] Hodorkovskista ja [nykyhallinnon aika ajoin vangitsemasta oppositiojohtajasta Aleksei] Navalnyistä tulee sitten johtajia.”

”Putinin kannatus on pudonnut 20 prosenttiyksikköä, ja tämä mittaus on virallinen”, painotti Tšižova.

”Olen varma, että muutos on käynnissä.”

Jelena Tšižova esittelee kirjaansa Naisten aika 8.–15.11. Suomen-kiertueellaan. Hän esiintyy Helsingissä, Tampereella, Mynä­mäellä, Kuopiossa, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Lisätietoja: suomivenajaseura.fi

Jelena Tšižova

s. 1957
Pietarissa asuva kirjailija ja sana­nvapausaktivisti.

Häneltä on hiljattain ilmestynyt suomeksi Naisten aika. Se on voittanut Venäjän Booker-palkinnon.

Teoksen on suomentanut
Kirsti Era ja kustantanut Into.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu