syksy räsänen

Lakifetissin pauloissa

Elokuussa poliisi iski Musta Kallio -tapahtuman aloituskonserttiin sähkösokeilla ja kyynelkaasulla. Uhriksi joutuivat järjestäjien lisäksi myös sivulliset. Taustalla oli se, että konsertilla ei ollut lupaa, siitä tuli melua eivätkä järjestäjät totelleet käskyä sen lopettamisesta heti.

Monet hyväksyvät poliisin väkivallan oletusarvoisesti, koska sen tavoitteeksi ajatellaan vain lakien ylläpitäminen. Tällaista perustelua voisi naiivisti arvostella oikeudenmukaisuuden alistamisesta lain kirjaimelle.

Kyse on kuitenkin ennemmin lakifetisismistä, jossa hehkutetaan lain rikkumattomuuden kuvitelmaa, ei todellisuutta. Selitystä lain ehdottomasta noudattamisesta ei oteta vakavasti, se on eräänlaista leikkiä, joka sopii vain tiettyihin tilanteisiin. Laillisuuden fantasialla peitellään sitä, että lain valvonta perustuu enemmän valtasuhteisiin ja sosiaalisiin normeihin kuin siihen, mitä paperilla lukee.

Suomessa on lailla kiellettyä ”uhata, panetella tai solvata” ihmisryhmää ”rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen” perusteella. Toisin kuin metelöiminen, tämä ei ole mikään pikkurikos: siitä voi saada kaksi vuotta vankeutta, tör­keässä tapauksessa neljä.

Tämän rikoksen tunnusmerkit täyttyvät monessa rasistien mielenosoituksessa. Silti poliisit eivät lopeta niitä, eivätkä syyttäjät vie puhujia oikeuden eteen. Yhtä lailla he sulkevat silmänsä nettifoorumeilta, joilla kiihotetaan kansanryhmää vastaan joka päivä. Ei tosin voi sanoa, että poliisi ei tekisi mitään: se suojelee näitä tilaisuuksia, missä lakia rikotaan.

Minusta kyseinen laki on sananvapauden vastainen ja pitäisi kumota. Mutta jos on sitä mieltä, että poliisin tulisi aina ylläpitää lakia, niin on pakko todeta, että poliisi ei täytä velvollisuuttaan. Tämä ei herätä laajoja vastalauseita, koska rasistien toiminta ei haasta yleisiä ennakkoluuloja, vaan jatkaa niitä.

Laissa kielletään myös terrorismirikokseen kouluttautuminen, värväys ja varojen kerääminen. Yllä mainitun touhun kanssa tämä kattaakin valtaosan natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, mutta siihen ei puututa.

Järjestelmällisten rikosten hyväksyntä ei rajoitu rasismiin ja fasismiin. Turkistarhat rikkovat rutiininomaisesti eläinsuojelulain vaatimusta siitä, että eläinten pitopaikan on oltava tilava ja huomioitava eläinlajin tarpeet. Sen sijaan, että tarhat suljettaisiin ja vastuulliset pantaisiin syytteeseen, valtio antaa niille tukea.

Lakien tunnontarkka noudattaminen ei takaisi oikeudenmukaisuutta. Mutta lakien puolueellisen vahtimisen peitteleminen lakifetissillä on yksi oikeuden­mukaisen yhteiskunnan esteistä.

Syksy Räsänen

Kommentoi Facebookissa
Lumme Energia
Provinssirock 2018