big_fimage.jpg

Muutaman biljoonan bisnes

Teksti Petter Nissinen

Sodankäynnin yksityistämistä tutkivat kansalaisjärjestöt eri puolilta maailmaa kokoontuivat syys-lokakuun vaihteessa Barcelonassa. Kolme päivää kestäneen seminaarin aikana etsittiin uusia keinoja globaalin sotabisneksen jarruttamiseksi. Iltaisin kaupungin nykytaiteen keskuksessa järjestettiin avoimia yleisöluentoja, joissa ulkomaalaiset vieraat kertoivat asekaupasta omassa kotimaassaan.

Osa tekstistä on julkaistu Voimassa 9/11.

Newyorkilaisen tutkijan ja kolumnistin Frida Berriganin esitys Barcelonassa venähti reilusti yliajalle. Yhdysvaltojen aseteollisuuden viime vuosien kehitystä on vaikea käsitellä edes pintapuolisesti puolessa tunnissa. Maailman suurimman puolustusbudjetin ympärille kehittynyt kauppasuhteiden verkosto laajenee jatkuvasti, talouskriisistä huolimatta.

Berriganin edustama War Resisters League on Yhdysvaltojen vanhin sekulaari rauhanjärjestö, joka ajaa radikaalia muutosta Yhdysvaltojen sotapolitiikkaan. Järjestö tekee tutkimustyötä, kouluttaa vapaaehtoisia ja koordinoi suoraa toimintaa paikallisosastojensa kautta eri osavaltioissa.

Frida Berrigan, järjestösi julkaisee vuosittain arvion siitä, miten kansalaisilta kerätyt verorahat käytetään Yhdysvalloissa. Miksi antamanne luvut eroavat niin paljon kongressin antamista luvuista?

”Ero johtuu siitä, ettemme katso puolustusbudjetin rajoittuvan vain Pentagonin menoihin. Laskemme mukaan Irakin, Afganistanin ja muiden sotien kulut, sekä rahamäärän, joka ohjataan kansalliseen turvallisuuteen liittyville virastoille. Huomioimme menoarviossa myös valtion velat, joilla sotilasoperaatiot on rahoitettu.”

”Laskelmiemme mukaan Yhdysvaltojen kokonaisbudjetista noin puolet kuluu puolustusmenoihin.”

Vaikuttiko presidentinvaalien aikana alkanut talouskriisi Yhdysvaltojen puolustusbudjettiin?

”Barack Obaman suunnitelmat puolustusbudjetin leikkaamiseksi osoittautuivat rahan siirtelyksi asevoimien eri lohkojen välillä, lähinnä asejärjestelmiltä henkilöstökuluihin. Muutokset jäivät puheen tasolle.”

”Demokraattihallinnon uudistuksiin kuuluivat massiiviset jäädytykset valtion budjetissa. Esimerkiksi koulutus- ja infrastruktuuribudjetti jäädytettiin viideksi vuodeksi. Asevoimille varattua summaa sen sijaan kasvatettiin. Aikavälillä 2009–2010 puolustusbudjetti kasvoi seitsemän prosenttia ja seuraavana vuonna neljä prosenttia. Bushin hallinnon vuosittaiset korotukset olivat 10 ja 15 prosentin välillä.”

Mikä on tilanne tällä hetkellä?

”Yhdysvallat on pahasti vaikeuksissa taloutensa kanssa. Ratkaisuksi kongressi perusti elokuun alussa niin kutsutun Superkomitean, joka koostuu kuudesta republikaanista ja kuudesta demokraatista. Heidän tehtävänään on päästä yhteisymmärrykseen 1,5 biljoonan dollarin leikkauksen kohteista.”

”Komitea on valtavan paineen alla. Jos se ei marraskuun 23. päivään mennessä ole laatinut suunnitelmaa leikkauksista, säästötoimenpiteet aloitetaan automaattisesti seuraavana syksynä. Tämä tarkoittaisi puolustusbudjetin pienentämistä jopa kolmanneksella, mikä olisi tietysti valtava muutos.”

Yhdysvaltojen käymät sodat ovat olleet aseteollisuudelle varsin tuottoisia. Miten ala on reagoinut mahdollisiin leikkauksiin?

”Aseteollisuuden lisäksi sodistamme hyötyvät monet muutkin toimijat. Esimerkiksi yksityiset turvallisuuspalvelut ovat nykyään oleellinen osa maamme sotakoneistoa.”

”Lockheed Martinin ja muiden asejättien osakearvot ovat nousseet rajusti viime vuosina talouskriisistä huolimatta. Lisäksi perinteisen sotateollisuuden rinnalle on kehittynyt kymmenen vuoden aikana täysin uusi yritysten ja alihankkijoiden joukko, joka huoltaa asevoimiamme miehitetyillä alueilla.”

”Sodista hyötyvät myös yksittäiset poliitikot. Kongressiin pääseminen vaatii merkittävää pääomaa ja suurin osa edustajista saa kampanjarahansa yksityiseltä sektorilta. Palvelus palveluksesta -periaatteen mukaisesti yhtiöt odottavat palkkaamiensa edustajien toimivan haluamallaan tavalla. Kyseessä on siis melko suljettu järjestelmä, jonka ytimessä ovat puolustusmenoihin ohjatut, julkiset varat.”

Wall Streetin mielenosoituksista alkunsa saanut kansalaisliike vastustaa epädemokraattisen talousjärjestelmän valtaa poliittisessa päätöksenteossa. Nähdäänkö valtava puolustusbudjetti ja siihen kytkeytyvä yksityinen sektori osana samaa ongelmaa?

”Yhdysvaltojen käymissä sodissa ensisijaisia kärsijöitä ovat tietysti miehityksen alla elävät ihmiset. Sodan uhreja ovat kuitenkin myös amerikkalaiset, jotka kustantavat verenvuodatuksen verorahoillaan.”

”Useat kansainvälisesti arvostetut taloustieteilijät ovat pyrkineet arvioimaan viimeisten sotaretkiemme kokonaiskuluja. Esimerkiksi Joseph Stiglitz ja Linda Bilmes julkaisivat viime vuonna kirjan Kolmen biljoonan dollarin sota.”

”Parrasvaloihin on päässyt myös sotabisnekseen liittyvä korruptio. Kongressissa toimivan tutkivan komission hyvin konservatiivisen arvion mukaan korruptio on syönyt jopa 60 miljardia dollaria viime vuosina Irakissa ja Afganistanissa. Kansalaiset huomaavat verorahojensa haihtuneen ilmaan.”

”Wall Street -liikkeessä on kyse yleisestä ärtymyksestä rahoitusalan valtaa kohtaan, mutta samalla on nostettu pinnalle myös köyhyyden, työttömyyden, kodittomuuden ja äärimmäisen kalliiden sotien välinen kytkös.”

Onko ruohonjuuritason liikehdintä heijastunut poliittiseen päätöksentekoon?

”Sanoisin mielelläni, että maassamme on käynnissä avoin vallankumous epädemokraattista, epäedustuksellista, yksityisen sektorin hallitsemaa ja sotaa lietsovaa valtiojärjestelmää kohtaan, mutta tämä olisi tietysti liioittelua. Yhdysvaltojen kaupunginjohtajien vuosittainen kokous Baltimoressa antoi kuitenkin toivoa muutoksesta. Suurten kaupunkien, kuten Los Angelesin, Chicagon ja Detroitin, johtohahmot äänestivät uudesta päätöslauselmasta, jossa he käytännössä ilmoittivat, että Irakin ja Afganistanin sotien tulisi loppua ja että raha tulisi sijoittaa takaisin kaupunkeihin.”

”Jopa republikaaneiksi itsensä tunnistavat kaupunginjohtajat ovat tuohtuneita siitä, että rahaa ei riitä sairaaloiden ja teiden ylläpitoon tai opettajien palkkoihin, vaikka asevoimille varattu budjettiosuus kasvaa jatkuvasti. Julkisten palveluiden heikentyessä ihmiset muuttavat muualle ja ongelmat kasautuvat.”

”Päätöslauselma oli merkittävä askel eteenpäin, sillä kaupunginjohtajat kommentoivat ulkopolitiikkaa vain harvoin. Pidän tätä merkkinä laajemmasta muutoksenhalusta – ihmiset ympäri maata heräävät siihen, että jokin on perustavanlaatuisesti väärin. Kysymys ei olekaan rahanpuutteesta, vaan tietoisista valinnoista.”

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu