Miten taiteilija voi välttää ajattelun ja sen mukanaan tuoman epävarmuuden?

Vapaavuoro

Tällä palstalla käsittelemme vapaamuotoisesti ajankohtaisia ja/tai ikuisia taidetta koskettavia kysymyksiä, jotka liikuttavat juuri nyt.

❮❮

Tietoinen ajattelu on raskas prosessi ja voi johtaa ei-toivottuun lopputulokseen. Taiteilijan ei kuitenkaan ole pakko ajatella ollakseen uskottava nykytaiteilija. Tässä muutama ohje taiteilijalle ajattelun välttelyyn.

Taiteilijalla on mielipide

Ajatella ei välttämättä tarvitse, mutta mieltä pitää olla. Taiteilijalla on oltava mielipide ja asenne, silloin taiteilijan ei välttämättä tarvitse kysyä tai olla epävarma – mikä vaatisi ehkä antautumista ajattelulle. Mielipide kannattaa olla valmiina, tai ainakin se on kyettävä muodostamaan hyvin nopeasti. Mikäli taiteilija pitkään puntaroi tai pohtii, voi jäädä olo, ettei taiteilija ole oikeiden asioiden puolella, eli älä jää jahkaamaan vaan ole mieltä heti. Voit myös kirjoitella kriittisiä mielipiteitäsi maailmasta, yhteiskunnasta, taiteesta ja taiteilijoista sosiaaliseen mediaan tai johonkin alan julkaisuun, kuten tänne Taiteen paikkaan. Lyhyet, napakat huomiot, tai ironiset heitot muille taiteilijoille, saattavat simuloida ajattelua taidokkaasti. Onnistut ehkä jättämään vaikutelman, että ajattelet paljonkin ja tämä oli vain pintaraapaisu niistä syvyyksistä, joista ammennat.

Taiteilijalla on kontakteja

Taiteilijalla on oikeita kontakteja ja nämä kontaktit kehystävät taiteilijan, tarjoavat hänelle jaettujen mielipiteiden ja asenteiden pehmustamana moraalisen kodin ja lepopaikan. (Älä kuitenkaan kutsu tätä kodiksi ja lepopaikaksi kanssataiteilijan kuullen; haluamme ajatella, että kyse on elämästä reunalla ja tuulessa, kamppailusta eturintamassa yhdessä muiden taisteluun antautuneiden taiteilijakollegoiden kanssa.) Taiteilijan on hyvä välttää ihmisiä, jotka kehystävät hänet väärin, antavat hänestä väärän kuvan. Taiteilijan ei kannata hengailla porukoissa, joissa ollaan mitä sattuu mieltä, ja joissa tekijät eivät asemoidu oikein taiteen kentälle. Tämä voi vaarantaa hänen oman paikkansa jatkossa, altistaa ammatilliselle kodittomuudelle – ja itsenäiselle ajattelulle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Taiteilijalla on tunteet

Taiteilija arvostaa tunteitaan, antaa niiden ohjata itseään. Hän on herkkä ja kokee olevansa tunteiden erityisasiantuntija. Hän tietää kyllä, että tunteetkin ovat osaltaan kulttuurisidonnaisia ja että tietyt tunteet ovat sidoksissa historialliseen aikaan, mutta taiteilija tuntee vahvasti, ja minkäs sille sitten enää voi. Tunteet pinnassa ja asia siltä erää käsitelty. Anteeksi, mutta nyt ei pysty. Nyt pitää tointua ja toipua, ottaa aikalisä. Ei taiteilijaa tällaisessa tilanteessa voi pakottaa haastamaan itseään ajatteluun.

Taiteilijalla on Filosofi

Taiteilijalla voi olla suosikkifilosofi ja teoreetikko, joka on taiteilijalle todella tärkeä. Tämä Filosofi on ajatellut hienosti ja paljon, ja hänen kanssaan taiteilija on pitkälti samaa mieltä. Taiteilija on kiitollinen tälle ajattelijalle, joka on ajatellut asiat valmiiksi, ja antaa näin taiteilijalle työrauhan tehdä esityksiä. Taiteilija ei välttämättä käsittele valitsemiaan teorioita, kritisoi, kyseenalaista tai vie niitä eteenpäin, hänestä ne ovat sinällään jo aika ihania. Onhan taiteilijalla kuitenkin oma praktiikkansa, eihän hän mikään akateemikko ole.

Taiteilijalla on praktiikka

Taiteilija tekee, hän on tekijä. Taiteilijan praktiikka pelastaa hänet ajattelun hankalimmilta karikoilta. Hän voi vaan päästää irti ajatuksesta ja tehdä jotakin – liikkeen, eleen, piirron, videon… Taiteilijan olo kevenee, kun hän muistaa, ettei hänen ole pakko selvittää tätä ajatusta loppuun asti, ei se ole hänen tehtävänsä. Taiteilijaa naurattaa, nauru on kevyttä ja se tarttuu kanssataiteilijoihin. Yhdessä he nauravat ja katsovat hieman säälien akateemikoita. ”Puhuvia päitä”, he sanovat näistä, ”unohtivat ruumiin”. Niin he sanovat, ja liukuvat hymyillen unisonossa kuin yhteisen musiikin tahtiin.

Kommentoi Facebookissa
Taiteen paikka