Lukuaika: 5 minuuttia

Kulttuuri, joka peruttiin – Taiteilijat ja LGBTQ-aktivistit sulkeutuvan Venäjän uhkana 2/2

Vapaavuoro

Mikä liikuttaa taiteessa juuri nyt? Ajankohtaisia ja ikuisia aiheita.

Taiteen paikka on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteinen taidemedia. Lue kaikki Taiteen paikan artikkelit: voima.fi/taiteenpaikka

❮❮

Taiteen paikka haastatteli kahta venäläistä queer-taiteilijaa, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kestänyt kuukauden. Lue juttusarjan ensimmäinen osa.

Vera on venäläinen esitystaiteilija, teatterin tekijä ja aktivisti, joka opiskelee tällä hetkellä toista teatterialan maisterintutkintoaan Helsingissä. Hän esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellä omasta pyynnöstään.

Vera on toiminut kansainvälisesti jo pitkään, mutta siteet Venäjälle ovat yhä vahvat. Kun haastattelen Veraa maaliskuussa, hän on palannut Pietarista juuri muutama päivä aikaisemmin. Venäjällä Vera kollegoineen oli koko alkuvuoden järjestänyt taidetta ja aktivismia yhdistävää feminististä festivaalia, jonka oli määrä tapahtua 5.–13.3. Pietarissa. Sota alkoi, ja festivaali kuihtui yksipäiväiseksi tapaamiseksi. Toimintaedellytyksiä ei enää ole. Veran näkökulmasta kaikki on lopussa.

”Siellä ei ole mitään. Kaikki on lopussa. Kaikki ovat lähteneet.”

Vankeuden uhka hajotti protestit

Viidentoista päivän vankeus protestoinnista ei ollut vielä riittävä uhka pysäyttämään ihmisiä Venäjällä. Verakin kiersi kiinniotettujen luona, ja toimintaa jatkettiin vaikeissa olosuhteissa. Mutta uudet lait, joiden nojalla ”valheellisen tiedon levittämisestä” voi saada vuosia vankeutta, ovat tukahduttaneet protestit.

“Jo se, että seisot ja pitelet julistetta, jossa sanotaan ’No to War’, on valheellisen tiedon levittämistä, koska kyseessä ei ole sota. Jos julkaiset jotain sosiaalisessa mediassa, se voi olla valheellisen tiedon levittämistä. Oikeastaan mikä vain. Joten tässä vaiheessa, tämän kuuden vuoden vankeusrangaistuksella uhkaavan lain hyväksymisen jälkeen, protestit alkoivat hajota.”

He, jotka ovat toimineet aktivisteina maassa aiemminkin, joiden nimet ovat ”listoilla” ja kasvot poliisin tiedossa, tietävät, että laki on helppo tapa vaientaa heidät. Ei kaikkia mielenilmauksiin osallistuneita oteta kiinni. Todennäköisempää kiinniotto on niiden kohdalla, joiden toiminta on ollut valtionjohdon kannalta ei-toivottavaa jo aiemmin. Kiinniotto voi silloin myös johtaa vakavampiin seurauksiin.

Naisasiaa poliisien valvonnassa

Vera on toiminut Pietarissa keskeisenä organisaattorina sekä feministisessä, sosiaalisia taideprojekteja ja festivaalia toteuttavassa Eve’s Ribs -kollektiivissa että Coming Out -LGBTQ-järjestössä. Kummallekaan järjestölle hankaukset valtiovallan ja poliisien kanssa eivät ole uutta, nyt toiminta on vain ajettu entistä ahtaammalle.

Useimmat länsimaalaiset tietävät, että LGBTQ-aktivistien ja järjestöjen tilanne Venäjällä on vaikea. Mutta miksi naisten asiaa ajavan Eve’s Ribsin toimintaan osallistuminen aiheuttaisi jäsenilleen ongelmia?

Veran mukaan Eve’s Ribsin kohdalla vaara on itse asiassa ollut ehkä vielä suurempi. Se saa rahoitusta toimintaansa ulkomailta, mikä jo yksin tekee siitä Venäjällä epäilyttävän ja antaa aseen ryhmän jäseniä vastaan. Toimintaa ei ole virallisesti organisoitu juuri siksi, ettei järjestöä voitaisi syyttää tai kieltää. Kollektiivi on aina toiminut osittain piilossa. Se on pieni, muutaman aktivistin yhdessä organisoima, epävirallinen toimija, jolla ei ole omia lakimiehiä turvanaan, toisin kuin hyvin organisoituneella ja rekisteröityneellä Coming Out -järjestöllä.

“Sinä päivänä, jona rekisteröityisimme virallisesti, meitä vastaan tultaisiin välittömästi nostamaan syyte jostakin”, Vera toteaa. 

Vera myös kertoo, että Eve’s Ribs on ollut avoimesti sodanvastainen jo pitkään ja sen tempaukset ovat herättäneet huomiota. Esimerkiksi vuonna 2019 konstaapelit istuivat tiiviisti Eve’s Ribs -festivaalin katsomossa, kun Kymmenen kohtausta seksuaalisesta väkivallasta -teosta esitettiin. Kaikkien festivaalikatsojien henkilöllisyystodistukset piti poliisin määräyksestä tarkastaa ovella, jotta alaikäisiä ei päästettäisi tilaisuuteen.

“Jos toimintamme olisi ollut vain ’hei, autetaanpa naisia’, ehkä se olisi ollut ok. Mutta se ei koskaan ollut vain sitä. Olemme aina olleet vahvasti valtiovaltaa vastaan, sotaa ja militarisoitumista vastaan.”

Aktivistit valtakunnan vihollisina

Eve’s Ribs -kollektiivin toiminnalla on löyhä yhteys myös kuuluisaan Pussy Riots -ryhmään ja sitä edeltävään taiteilijaryhmä Voinaan. Kollektiivin johtohahmona toiminut teatteriohjaaja Leda Garina oli nuorena lyhyesti mukana Voinan toiminnassa ja hänen juurensa ovat syvällä aktivismissa ja sodanvastaisuudessa. Garina on nyt paennut Venäjältä.

”Meitä on aina seurattu”, Vera toteaa. Tilanne on nyt vain pahentunut ja muuttunut nopeasti vaarallisemmaksi.

”Poliisi alkoi tulla tuntemieni ihmisten luo. Heillä on kasvojentunnistusohjelma. Jos olet osallistunut mielenosoitukseen ja he eivät siellä saaneet sinua siellä kiinni, he voivat tunnistaa sinut ja löytää sinut myöhemmin, jos olet mukana järjestöissä ja aktivismissa. Heillä on prioriteettilista: keiden perään he lähtevät ensimmäisiksi, keiden seuraavaksi. He alkoivat ottaa ihmisiä kiinni, tutkia ihmisiä, murtaa ovia. Pidättää ensin lyhyeksi aikaa, sitten nostaa oikeusjuttuja. Siinä vaiheessa monet kollegani lähtivät. Jotkut ovat jumissa, heillä ei ole ulkomaanpasseja ja he yrittävät saada niitä nyt.”

Kaikki nimensä ja kasvonsa järjestölle antavat ihmiset ottavat ison henkilökohtaisen riskin. Kaksi viimeistä viikkoa Venäjällä Vera sanoo odottaneensa koko ajan poliisin saapumista, kuunnelleensa öisin asuintalonsa metallisen ulko-oven jokaista kolahdusta. Niin monia ihmisiä haettiin.

”Eivätkä he ilmoita etukäteen, tai soita ovikelloa. He tulevat oven läpi. Ja tiedän ettei ole järkeä piilotella, he löytävät sinut kuitenkin.”

Erityisen suuren riskin ottavat he, joiden käsien kautta kulkee yhdistyksen rahaa. Rahoitusta on tullut ulkomailta, ja ulkomaisen rahoituksen vastaanottaja on Vera mukaan ”foreign agent”, vieraan vallan etuja ajava toimija. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että on ”public enemy”, Venäjän vihollinen.

”Sitten kaikki omaisuutesi voidaan takavarikoida ja sinut voidaan pidättää.”

Vera kertoo, että rahoista vastanneet ovat järjestöihin tai teattereihin kohdistuneissa oikeudenkäynneissä saaneet raskaimmat, vuosien vankeustuomiot, ja koko poliittisista syistä alkanut tapaus saatetaan naamioida rahanpesuoikeudenkäynniksi.

Sateenkaarimielenosoitus Pietarissa 2017. Kuva: Veran kotialbumi

Coming Out -järjestö ja selviytymisen taito

LGBTQ-järjestö Coming Out St. Petersburg, jossa Vera myös on mukana, pitää nyt matalaa profiilia. Järjestö on onnistunut toimimaan Venäjällä toistakymmentä vuotta auttaen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja sateenkaariperheitä Pietarissa, järjestäen taidetapahtumia ja mielenilmauksia. Tämä on suuri saavutus, ja toiminnan jatkuvuus yritetään kaikin keinoin turvata.

”He ovat tehneet tätä kauan ja heillä on todella hyvät lakimiehet. He eivät nyt edes protestoi, he vain istuvat siellä.”

Vain internetsivut ovat merkkinä siitä, että järjestö yhä on olemassa, muuten sen ympärillä on hiljaista.

”Järjestön ihmiset menevät joka paikkaan lakimiehen kanssa. Minullakin on kahden heidän lakimiehensä puhelinnumero kännykkäni muistissa siltä varalta, että minut otetaan kiinni”, Vera kertoo.

mainos

Eve’s Ribsin kohdalla tilanne on Veran mukaan toinen. Jos sen jäsen pidätetään, on yksin. Ei ole ketään, joka voitaisiin lähettää auttamaan.

”Ainoa ohje oli, että jos sinut pidätetään, poista kaikki (materiaali) heti, hävitä kaikki puhelimestasi ja koneeltasi, jos pääset niihin käsiksi.”

LGBTQ-yhteisön ongelmat eivät Venäjällä todellakaan helpotu eristäytymisen aikana. Moskovan patriarkka Kirill näkee pride-kulkueet ”länsiklubin lojaalisuustestinä” ja yhdistää koko LGBTQ-yhteisön läntiseen arvojen rappioon. Joidenkin ihmisten identiteettiä pidetään siis jo itsessään maanpetoksena, epäuskollisuutena Venäjälle.

Tästä korostaa Coming Out -järjestön merkitystä tulevaisuudessa. Nyt järjestö yrittää selvitä, jotta se voisi olla yhteisönsä tukena myöhemmin.

Propagandaa ja pelkoa

Venäjän propagandakoneisto sepittää jatkuvasti tarinaa siitä, kuinka koko muu maailma vihaa venäläisiä. Kun Vera oli maaliskuussa sodan puhjettua palaamassa Suomeen, hänen vanhempansa olivat hyvin peloissaan. Tyttären lähtö vihamieliseen länsimaailmaan kauhistutti. Veran oli vaikea saada vanhempiaan ymmärtämään, että hän on vaarassa Venäjällä, kotimaassaan, ja että ulkomailla hänen on paljon turvallisempi olla.

”Äitini oli todella huolissaan. ’Olen niin huolissani jos lähdet’, hän sanoi, ’he kiusaavat sinua siellä, täällä olisit turvassa’. Voi äiti. Miten saisin hänet käsittämään, miten äärettömän turvatonta minulla Venäjällä on?”

Suomeen saapuminen ei pelottanut, vaikka Vera ymmärtää, että venäläisyys voi nyt monessa paikassa aiheuttaa ongelmia. Hänkin tarkisti, onko hän yhä tervetullut opiskeluvaihtokohteeseensa Goethe-yliopistoon Frankfurtissa. Yliopistolta vakuutettiin vaihto-opinto-oikeuden olevan voimassa, ja todettiin ettei heidän toimintatapaansa kuulu tavallisten venäläisten sulkeminen ulos akateemisesta yhteisöstä.

Kaksi asiaa tekivät Venäjältä lähdöstä kuitenkin vaikean: epävarmuus siitä, voiko koskaan enää turvallisesti palata kotimaahansa, ja huoli niistä kollegoista, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä.

Vera pelkää erityisesti Eve’s Ribsin tiloja yksin ylläpitämään jääneen kollegansa puolesta. Fyysinen tila on ollut toiminnalle ja ihmisille todella tärkeä tukikohta. Siitä haluttaisiin pitää kiinni, kun tilavuokraan on rahaa vielä muutamaksi kuukaudeksi. Kollegalla ei ole passia, ja hän myös haluaa pitää tukiryhmiä yllä viimeiseen asti. Tukiryhmien merkitys ei ole kiristyneessä tilanteessa vähentynyt, päinvastoin.

Jonot passin saamiseen ovat todella pitkät ja myös viisumeita on vaikea saada. Monella ahtaalle joutuneista aktivisteista ja taiteilijoista ei myöskään ole enää varaa lentolippuihin, vaikka vielä ennen sotaa olisi ollutkin: tilille säästettyjen rahojen arvo laski ruplan romahdettua ja lentojen hinnat ovat kallistuneet hurjasti. Palkat ovat pienentyneet ja monen taiteilijan tulot kadonneet kokonaan.

Jotkut ovat myös jättäneet työpaikkansa valtiollisissa teattereissa ja muissa taidelaitoksissa, koska ovat kokeneet tilanteen eettisesti kestämättömäksi.

Vera ei tiedä, onko Eve’s Ribsin kollegallakaan enää varaa lentolippujen hankintaan, mikäli hän passin ja viisumin joskus saa.

Hävitetty kulttuuri

Kulttuurin tilanne Venäjällä kauhistuttaa Veraa. Niin valtava osa siitä on tukahdutettu ja hävitetty. Valtionteatterit toki pyörittävät valvottua ohjelmaansa, mutta kaikki virallisesta linjasta poikkeava on peruttu.

”Siellä ei ole enää mitään, ja se kauhistuttaa minua”, Vera toteaa. Lännen pakotteet auttavat Vladimir Putinia lietsomaan ”me vastaan muu maailma” -henkeä ja eristämään Venäjän kaikesta muusta.

”En tiedä yhtään Pohjois-Korealaista taiteilijaa”, Vera huomauttaa, ”ja Venäjä on menossa samaan suuntaan”. Hän puhuu kulttuurisesta kansanmurhasta, kulttuurista, joka peruttiin.

Veran mukaan vaarana on Venäjän kulttuurin eristäytyminen. Venäläisiin ihmisiin ulkomailla kohdistunut vihapuhe ja häirintä satavat suoraan Putinin laariin. Hän toivoo yhteyksiä ulkopuolelle ja näkyvyyttä vastarintataiteilijoille ja -aktivisteille.

”Ihmiset ovat rohkeita, antakaa heille vain mahdollisuus, näyttäkää heille tukenne, kutsukaa heitä mukaan”, Vera vetoaa.

On osoitettava, että pelon lietsominen ja sillä hallitseminen on turhaa, ja autettava venäläisiä toisinajattelijoita ja taiteilijoita pitämään hengissä toimintansa siementä.

”Niin monet ihmiset tekivät kaikkensa. Heitä ei pitäisi vain pyyhkiä pois.”

Pääkuvassa Eve’s Ribs -kollektiivin interventio Kremlissä 2017: ”Miehet, häipykää Kremlistä!”

Linkkejä:

Eve’s Ribs -projekti: https://en.rebraevy.ru/main

Coming Out St Petersburg -organisaatio: https://comingoutspb.com/eng/

The Russian Reader: “Feminists vs. Police in Petersburg”. Nov 12th 2019: https://therussianreader.com/2019/11/12/eves-ribs/

Kommentoi Facebookissa