Säveltäjä tietää, mistä puhuu.
Miksi media ei voisi tehdä kärjistyksiä?
Voima satsaa tänä vuonna yhteiskunnalliseen, tutkivaan journalismiin ja sen kehittämiseen uusissa välineissä, erityisesti teatterissa. Aloitamme Susanna Kuparisen kanssa vuoden mittaisen hankkeen, joka käynnistyy tästä numerosta.
Välillä tarvitaan myös järjestelmää.
Syksyn toinen Voima kertoo, missä Suomi menee vuonna 2012.
Lomani on alkanut kuukautta tavallista aikaisemmin, koska Voimakin downshiftaa ensimmäistä kertaa.
Rikkaat ovat taatusti köyhiä tyytyväisempiä, mutta ovatko he onnellisempia?
Liberaaleihin arvoihin kuuluu silloin tällöin myös älyllinen rehellisyys.
Uustermit ”demokratia 2.0” tai ”uusi demokratia” tarkoittavat kuitenkin pahimmillaan uusia etuja pienelle ja valitulle porukalle.
Tätä omaperäisyyttä, karnevalismia ja vallankumouksellisuutta! Mutta ei Islantikaan paratiisi ole.
Vihreillä oli aikoinaan hetkensä, kun vaalirahakeskustelu kävi kuumimmillaan. Mitä tekivät vihreät? Korruptioon järjestelmällisen kielteisesti suhtautunut puolue hukkui pragmatismiinsa ja tuki Matti Vanhasen hallitusta.
Sauli Niinistö näyttää elävän enemmän tätä päivää kuin Paavo Lipponen tai Paavo Väyrynen, joka on kyllä terävöittänyt päivä päivältä kampanjaansa. Terävyyttä ja uskottavuutta tosin heikentää ylitsevuotava varmuus omasta älykkyydestä.
Olin ylpeä suomalaisesta koulutuksesta.
Myös monet pankkiirit ja johtajat rakastavat buddhalaisuutta. Hekin tarvitsevat breikin työelämän puristuksesta.
Mitä demokratian tilasta kertoo se, että Euroopan finanssikriisin ratkaisuun kysytään alati neuvoa niiltä, jotka kriisin ovat aiheuttaneet? Eihän finanssikriisi ole ensisijaisesti julkisen talouden ongelma.
Suomi lobbaa häpeämättömästi ydinvoimaa maanjäristysalueille.
Kissat löytävät vaivatta työpöydältä sen tärkeimmän kohdan, johon kaikki tekeminen näyttää keskittyvän, kirjoituspaperin tai näppäimistön.
Perussuomalaisten voitto oli demokratian voitto, koska se palautti uskon kansaan ja poliittiseen muutokseen. Poliittinen protesti on mahdollista. Myös EU-politiikan voi haastaa. Ei se kuitenkaan meidän voittomme ollut.
Kun kaikenkarvaiset kryptoanarkistit jakelevat tietoa netissä, syntyy diktatuurin kaatavia vallankumouksia.
Wikileaksin Julian Assange taistelee mielivaltaa vastaan, mutta nyt kohteina ovat yritysten lisäksi myös valtiot.
On monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. Että suora demokratia ja ruohonjuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. Että valtio on kasvanut liian suureksi.
Facebook on monelle tuntemalleni toimittajalle jokapäiväinen virtuaalinen sosiaalikeskus. Olennaisintahan sosiaalisessa mediassa on se, että siellä ollaan todellakin yksityishenkilönä.
Suomessa vihreät teknokraatit, sotahullut oikeistolaiset, aseistakieltäytyjähipit, kotimaisen sotateollisuuden myyntimiehet ja aluepolitiikan kriitikot haluaisivat ajaa armeijan alas. Tilalle haluttaisiin ammattiarmeija.
