Välillä tarvitaan myös järjestelmää.
Lomani on alkanut kuukautta tavallista aikaisemmin, koska Voimakin downshiftaa ensimmäistä kertaa.
Uustermit ”demokratia 2.0” tai ”uusi demokratia” tarkoittavat kuitenkin pahimmillaan uusia etuja pienelle ja valitulle porukalle.
Rikkaat ovat taatusti köyhiä tyytyväisempiä, mutta ovatko he onnellisempia?
Liberaaleihin arvoihin kuuluu silloin tällöin myös älyllinen rehellisyys.
Vihreillä oli aikoinaan hetkensä, kun vaalirahakeskustelu kävi kuumimmillaan. Mitä tekivät vihreät? Korruptioon järjestelmällisen kielteisesti suhtautunut puolue hukkui pragmatismiinsa ja tuki Matti Vanhasen hallitusta.
Tätä omaperäisyyttä, karnevalismia ja vallankumouksellisuutta! Mutta ei Islantikaan paratiisi ole.
Mitä demokratian tilasta kertoo se, että Euroopan finanssikriisin ratkaisuun kysytään alati neuvoa niiltä, jotka kriisin ovat aiheuttaneet? Eihän finanssikriisi ole ensisijaisesti julkisen talouden ongelma.
Sauli Niinistö näyttää elävän enemmän tätä päivää kuin Paavo Lipponen tai Paavo Väyrynen, joka on kyllä terävöittänyt päivä päivältä kampanjaansa. Terävyyttä ja uskottavuutta tosin heikentää ylitsevuotava varmuus omasta älykkyydestä.
Olin ylpeä suomalaisesta koulutuksesta.
Myös monet pankkiirit ja johtajat rakastavat buddhalaisuutta. Hekin tarvitsevat breikin työelämän puristuksesta.
Kissat löytävät vaivatta työpöydältä sen tärkeimmän kohdan, johon kaikki tekeminen näyttää keskittyvän, kirjoituspaperin tai näppäimistön.
Suomi lobbaa häpeämättömästi ydinvoimaa maanjäristysalueille.
Kun kaikenkarvaiset kryptoanarkistit jakelevat tietoa netissä, syntyy diktatuurin kaatavia vallankumouksia.
Perussuomalaisten voitto oli demokratian voitto, koska se palautti uskon kansaan ja poliittiseen muutokseen. Poliittinen protesti on mahdollista. Myös EU-politiikan voi haastaa. Ei se kuitenkaan meidän voittomme ollut.
Wikileaksin Julian Assange taistelee mielivaltaa vastaan, mutta nyt kohteina ovat yritysten lisäksi myös valtiot.
Facebook on monelle tuntemalleni toimittajalle jokapäiväinen virtuaalinen sosiaalikeskus. Olennaisintahan sosiaalisessa mediassa on se, että siellä ollaan todellakin yksityishenkilönä.
On monia hyviä syitä uskoa, että jokin toisenlainen järjestelmä palvelisi paremmin kuin nykyinen. Että suora demokratia ja ruohonjuuritason vaikuttaminen ovat ratkaisu. Että valtio on kasvanut liian suureksi.
Miksi rikkaat ovat kiinnostuneet hyväntekeväisyydestä? Ehkäpä he haluavat keventää huonoa omaatuntoaan siitä, että ovat rikkaita.
Me 2000-lukulaiset uskomme, että suuri osa rakenteellisista päätöksistä voidaan muuttaa eettisiksi eli yksilövalinnoiksi. Muutamme maailman kuluttamalla toisin.
Suomessa vihreät teknokraatit, sotahullut oikeistolaiset, aseistakieltäytyjähipit, kotimaisen sotateollisuuden myyntimiehet ja aluepolitiikan kriitikot haluaisivat ajaa armeijan alas. Tilalle haluttaisiin ammattiarmeija.
Voimalla menee hyvin ainakin numeroiden mukaan.
Ydinvoimahan on turvallista, voimaloihin ei kohdistu terrori-iskuja, ei satu ikäviä onnettomuuksia, ja ongelmajätteiden varastoiminen onnistuu seuraavat vuosituhannet.
Ennen kuin eduskunta päätti Kreikan tukipaketista, sanottiin, että kyse ei ole pankkien pelastamisesta. Päätöksen jälkeen on todettu, että kyse on ollut juuri siitä.
