Julius Kuusisaari
Olen Julle ja olen vihdoinkin oppinut hyväksymään itseni semmoisena kuin olen. Olen raskaansarjan addikti, lapsenkengissä oleva runoseppä, sopivan kokoinen dorka, jonkintasoinen koirankepinheittäjä, juureton ikivaeltaja, rännikujan valtakunnasta karkotettu kuokkavieras. Rapu pippaloiden pelastuslaudan hätätorvensoittaja. Asun stadissa, kannatan HIFK:ta ja olen myös toivoton romantikko.
Meitsin tämän hetken yhteisölliseen kuntoutukseen perustuva näkemys/piste alkaa päivä päivältä muodostua. Olen oppinut tästä sairaudesta enemmän kuin muualla, oppinut itsestäni ja muista tyypeistä paljon. Matka jatkuu, se on selvä.
On tullut hyvin selväksi ettei ole ainoastaan velvollisuuteni toipua, vaan oma haluni lisääntyy koko ajan. Olen alkanut kouluttaa oma päätä, ajattelemaan rakentavammalla ja tukevammalla tavalla.
Unelmoin vielä liikaa, mutta se johtuu tietyistä ihmisistä, harrastuksista ja oman maailman näkemyksestä. Rajoja on välillä hankala vetää, mutta opetuslapsen urakka on alkuvaiheessa.
Täydellisyyden tavoittelu on taas vaihteeksi osoittautunut harhaluuloksi, mutta toisaalta en ole lapsuuden jälkeen kokenut niin voimakasta toivon tunnetta. Sitä saa ja täytyy käyttää moottorina, muuten tässä touhussa ei ole mitään järkeä.
Oma suhtautuminen koko elämään on pikkuhiljaa kehittymässä parempaan suuntaan. Liian moni projekti on vielä lähinnä ajatusten tasolla, eli pelkkää teoriaa. Olen ymmärtänyt että omat valinnat ja teot ovat avainasemassa kun haluan elää aitoa elämää.
Olen oikeasti hyväksynyt ettei, yksikään tunnetila ole meikäläisen tapauksessa niin merkittävä kuin luulin niiden olevan. Tietyt tunteet vievät, ei voi mitään. Minä? Järkevä? Tiettyjen elämän osa-alueiden kohdalla voin sanoa, että kyllä.
On yksinkertaisesti oikeuteni, ja ainoa toimiva vastalääke, että vietän joskus liikaa aikaa oman pään sisällä. Minun täytyy oppia “viihtymään“ omissa nahoissani, ja ihan suomeksi sanottuna, en vieläkään tykkää paljon muista ihmisistä.
Kuulostaa ehkä hyvältä suunnitelmalta, aika näyttää, niin kuin aina, perkele. Tänään en meinaa antaa yhdenkään pihafågelin toimia meitsin suunnannäyttäjänä. Tsiptsipadudai jne, you know. Hyvää päivänjatkoa.
Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteiskunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa.
Voit lukea lisää Omakehu-julkaisusarjasta ja tekijästä täältä!
Kaikki julkaisut osoitteessa voima.fi/omakehu
