Julius Kuusisaari
Olen Julle ja olen vihdoinkin oppinut hyväksymään itseni semmoisena kuin olen. Olen raskaansarjan addikti, lapsenkengissä oleva runoseppä, sopivan kokoinen dorka, jonkintasoinen koirankepinheittäjä, juureton ikivaeltaja, rännikujan valtakunnasta karkotettu kuokkavieras. Rapu pippaloiden pelastuslaudan hätätorvensoittaja. Asun stadissa, kannatan HIFK:ta ja olen myös toivoton romantikko.
21.10.2021
Kun katselen ikkunasta ulos näen pihlajan ilman lehtiä, mutta se on täynnä marjoja. Näyttää kuin se pikkuinen puu olisi räjähtämässä eloon, se viestittää mm. linnuille, että on safkaa tarjolla. Yksi yksinäinen pikkupuu, vaikka tuulee kovaa, sen väriloisto elää.
Se sijaitsee kahden ison männyn välissä, yhteensattuma? Tapa jolla tietyt kasvit osaavat elää symbioosissa on ihailtavaa. He kommunikoivat juuritasolla, se maanalainen maailma (ei alamaailma), on erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. Pois silmistä, pois mielestä, mutta ei pois sielusta. Me tunnemme luonnonvoimat kehoissamme, mutta se mitä emme huomaa heti koskettaa meitä myös tunnetasolla, se voi olla yllättävää, ahdistavaa ja ilolla täyttävää.
Tykkilumella peitetyt kuuset, niitä näin omasta ikkunasta, kun asuin Kuusamossa, he muistuttivat antiikin keksinnöistä, alttareista, kuuraketeista ja nuolista. Joku lasten satuhahmo tuli kerran mieleen, mutta ehkä se oli joku ihan itse keksitty olento. Firenzessä sijaitsevat marmoripatsaat, niistä näen vielä tänäkin päivänä unia. Kun puhutaan kulttuurista, oho. Oman pään sisäinen matkustaminen on hyvää aivojen palautumista ajattellen .
Kelottuneet puunoksat, luonnontaidetta, piste. Se on niin sileäksi hiottua puuta, että mestareilta tippuvat leuat työpöydälle, siitä on kautta aikojen tehty erittäin kauniita esineitä. Kivestä taas, graniitti on Suomen yleisin kivilaji. Sen punertava sävy symboloi maan sydäntä, minusta tuntuu usein kun seuraan virtaavan veden kulkua, että sen alla joku juttu saa sen sykkimään, kun vesi iskee kallioon se kuohuu ja roiskii kun lyövä sydän. Sitä intohimoa ja ehdotonta rakkautta mitä tunnen luontoa kohti on vaikea sanoittaa, mutta runoseppä yrittää.
Länsi-Kanadan pohjoiset sademetsät, tästä se lähtee. Niiden runsas ja villi kasvuvoima on syntynyt lohien ruodoista, siellä virtaa kohti kutupaikkaa vuosittain keskimäärin 6000000 reipasta fisua. Luonto osaa sen yhden taikatempun: mitään ei menee hukkaan. Jopa Saharan hiekkapölyt lannoittavat Amazonaksen sademetsää, jopa ns. myrkyllisistä kasveista ja eläimistä on onnistuttu löytämään parantavia lääkkeitä, merilevästä voi tulla tulevaisuuden ravinnon ja energiantuotannon lähdettä.
Tämä meidän kaikkien äiti antaa, kun me kohtelemme häntä kunnioittavasti. Me olemme oppimiskykyisiä, sen aika on meille näyttänyt. Tänäänkin tuulee, mutta pikkuinen pihlaja on samanvärinen ja yhtä vakaa kuin aina. Männyt heiluvat heidän korkeutensa vuoksi enemmän, koivut vikisevät puuskissa.
Lehtipuhaltimet ovat tänään naapurin pihassa kovassa käytössä, täh? Se siitä. Vaikka luonnonvärit hälvenevät tähän vuodenaikaan pikavauhdilla, luonto ei ole missään nimessä jättämässä meitä yksin, se on aina läsnä, tuulesta riippumatta. Hän ei luovuta, miksi meidän pitäisi? Elokapinan nuoret yrittävät EPÄTOIVOISESTI näyttää meille, että on hätä.
Heillä on, kumma kyllä, enemmän aikaa keskittyä olennaiseen. Kun menin ulos spaddulle, huomasin että pihan fillariteline oli saanut vähän kyytiä. Veikkaan että kirjekyyhkyillä voi olla tänään kovan luokan urakka edessä. Tapasin Italiassa hotellissa asuvan eläkeläismiehen joilla on kotona kirjekyyhkyjä, mutta olin lomalla enkä ehtinyt keskustella kunnollaan hänen kanssaan. Muistan kuitenkin hänen sanoneen ensimmäisen olevan kaikista luotettavin tipu. Se kaksisuuntainen yhteys toimii oikeasti etäälle ulottuvana turvaverkkona.
Tekoäly ja läsnäolon voiman taikakonstit, mielenkiintoinen homma.
Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteiskunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa.
Voit lukea lisää Omakehu-julkaisusarjasta ja tekijästä täältä!
Kaikki julkaisut osoitteessa voima.fi/omakehu
