Undocumented Love -teos perustuu pakolaistaustaisten ihmisten haastatteluihin. Teatteriesitys kertoo toisen ymmärtämisestä.

Marja Salo ja Angela al Debs. Kuva: Tuomo Manninen

Undocumented Love

Jussi Lehtonen & Kati Kaartinen

Miltä tuntuu hänestä, joka pakenee rakkaansa kanssa henkensä edestä raivostuneen kansanjoukon lynkkausaikeita? Rikos – rakastuminen – ei ole rikos laisinkaan, mutta silti hänet oli sullottu autonrenkaitten sisään ja valeltu bensalla. 

Kun näyttelijät, syyrialainen ­Angela Aldebs ja suomalainen Marja Salo, pääsevät tähän kohtaan, yleisö odottaa henkeä pidätellen mitä tapahtuu: ­Kilahtaako sytytin ja leimahtaako liekki? Pelastaako joku rakastavaiset? Voinko minä, katsoja, ymmärtää tätä karmeaa kokemusta?

Ymmärtämisen ja toisen asemaan asettumisen vaikeus ja välttämättömyys ovat teoksen ydinajatuksia.

Työnsä takia nimettömänä pysyttelevä tulkki kannustaa teoksen käsiohjelmassa itse kutakin uusiin kohtaamisiin:

”Olen tehnyt tätä työtä parikymmentä vuotta asianajajien, maahanmuuttoviraston, oikeuslaitoksen, sosiaa­lityöntekijöiden, pankkien kanssa… Menen minne vaan, missä minua tarvitaan. Kun tapaan ihmisen, saan muodostettua häneen yhteyden parissa minuutissa. En osaa laulaa, en kokata enkä tehdä vaatteita, mutta tämä yksi taito minulla on. Ja sen oppii vain tekemällä tätä.”

Undocumented Love -esityksen tarinat ovat dokumenttiteatteria jännittävimmillään. Teoksen käsikirjoituksen pohjaksi ohjaaja Jussi Lehtonen ja käsi­kirjoittaja Kati Kaartinen haastattelivat pakolaistaustaisia ihmisiä parin vuoden aikana Suomessa, Englannissa, Turkissa, Serbiassa ja Libanonissa. Kenttätyövaiheessa Lehtonen järjesti syyrialaisille pakolaislapsille Istanbulissa sirkus- ja teatterityöpajoja. 

Saadusta aineistosta Lehtonen ja Kaartinen kasasivat kolmenäytöksisen teoksen yhdessä monitaiteisen työryhmän kanssa. 

Kovia kokeneiden ihmisten ja heidän auttajiensa tarinoita kerrotaan puhumalla ja kiitos syyrialaisen taiteilijan, Mohammad Manlan, jopa klovnerian keinoin. Klovni paljastaa kielimuurin hauraaksi ja matalaksi, jos ihmiset aidosti haluavat ymmärtää toisiaan. Irakilaisen näyttelijän Bakr ­Hasanin kertomus uskonnollisesta isästä ja tämän kuolemasta innottaa ryhmän kommentoimaan arabiaksi, englanniksi ja suomeksi. 

Esitys on erittäin fyysinen, ja näyttelijöiden liikkuminen on lähes nykytanssia. Katsojiin haetaan kontaktia: teatterin kuuluisa ”neljäs seinä”, illuusio yleisön ja näyttämön välisestä rajasta, rikkoutuu koko ajan. 

Sirkuselementtejäkin käytetään, onhan työryhmässä alan ammattilainen Kalle Lehto.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Pyrotekniikkaa on mukana, vaikkei ketään sentään sytytetä autonrenkaissa palamaan.

Alun kertomus väkijoukon halusta opettaa moraalikoodia lähimmäiselleen polttamalla hänet elävältä ja esityksen puolivälissä bensakanisteria heiluttava klovni nivovat tarinaan olennaisen säikeen: Taistelu öljystä on monen kriisin lähtökohta. Maailmanrauha voisi edistyä, jos musta kulta jätettäisiin maan sisään. Tai ehkä sitä voisi edes pikkuisen käyttää lyhdyn polttoaineena? 

Sitäkin sopii yleisön pohtia. 

Undocumented Love Helsingin Kansallisteatterin Omapohjassa 21.3. saakka.

Kommentoi Facebookissa
Ilona Iida Simes