Ulla Heikkilän esikoisohjauksessa Edenissä loistavat nuoret näyttelijät

Eden

Ulla Heikkilä

☆☆☆☆

Eden on Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama esikoiselokuva, jossa joukko nuoria kohtaa viikon rippileirillä nipun aikuistumiseen liittyviä käänteitä. Esiin nousevat teemat ovat ilmeisiä, mutta niitä käsitellään puntaroidusti ja tuoreella otteella. Etenkin dialogi toimii hyvin.  Nuoret näyttelijät kannattelevat hahmojaan jopa epätavanomaisen luontevasti.

Kaikilla tarinan keskushenkilöillä on käynnissä omat irtiottonsa lapsuuden rooliasemasta. Heistä Aliisa (Aamu Milonoff) on rippilerin ideaa ja uskontoa kyseenalaistava älykkö.  Jenna (Linnea Skog) on alemmuudentuntoaan leuhkuuteen piilotteleva pissis, jonka ylenkatseen tulilinjalle joutuvat myös hänen uskollisimmat kaverinsa. Panu (Bruno Baer) taas on itsellinen, mutta herkkä ja oman homoutensa näyttämisen suhteen varuillaan.

Elokuvaan on haarukoitu asianmukaisen monikulttuurinen nuorten otos. Tiettyjä viitteitä erilaisista sosiaalisista taustoista on leivottu varovasti mukaan. Sekä uskonnollisuutta että aikuisten auktoriteetin horjumista ilmennetään kiinnostavalla tavalla leiriesikuntaan kuuluvan nuoren ja virkaintoisen papin (Satu Tuuli Karhu) asteittain murenevan tekopyhyyden kautta.

Edenin tosielämän uskottavuuskertoimen määritelkööt ensi sijassa siinä kuvattujen nuorten ikätoverit. Ikääntyneemmän katsojan kannalta kiitollista on, että elokuvan äärellä vaivaantuneisuus iskee päälle lähinnä silloin kuin pitääkin – eli kun se kirkastaa värejä jo pölyttyneiden omien nuoruusmuistojen päältä.

Kommentoi Facebookissa
Tuomas Rantanen