Taru kirjailijan synnystä

Tolkien

Dome Karukoski

Dome Karukosken ensimmäinen Holly­wood-elokuva Tolkien, kuvaa Taru sormusten herrasta -kirjan kirjoittajan uran keskeisiä vuosia.

Tolkien-elokuva keskittyy suhteellisen lyhyeen ajanjaksoon kirjailijan elämästä. Lapsuus ohitetaan pikaisesti, mutta nuoruus opiskeluineen ja ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudat kuvataan tekijöinä, jotka lopulta määrittävät sen, millainen kirjailija J. R. R. Tolkienista muodostui. 

Siinä missä kirjailijan vaimo Edith kannustaa miestään miettimään miksi hän kirjoittaa tarinoitaan ja ammentamaan tästä ajatuksesta, jättää elokuva vastaamatta esitettyyn kysymykseen. Karukoski näyttää katsojalle ensisijaisesti sen, mitä on tapahtunut. Tiukan realistisen 1900-luvun alun epookin lomaan on mahdutettu lyhyitä väläyksiä fantasiamaailmasta, jotka toimivat vilkaisuina kirjailijan pään sisäiseen maailmaan. Kirjoittamisen syvemmät ja Tolkienin tuotantoa määritelleet motiivit jäävät kuitenkin sivurooliin.

Karukoski piirtää yleisölle kuvan siitä, kuinka orvoksi nuorena jääneen pojan muistot lapsuudesta vehreällä maaseudulla toisintuvat Hobitin ja Sormusten herran hobittien idyllisessä kotiseudussa. Sormusten herrassa esitetty kuvaus Sarumanin painajaismaisesta Rautapihan industrial-helvetistä on kaiku teollisuuden likaamaan Birminganhamiin muuttaneen nuoren Tolkienin kokemuksista. Karukoski ei maltakaan olla vääntämättä rautalankaa yleisölle siitä, kuinka arkielämästä erotettunakin Tolkienin­ eeppinen fantasia kertoo meidän maailmastamme. 

Nämä viittaussuhteet elettyyn elämään tarjoavat selityksiä myös – perustellusti – kritisoiduille osille Tolkienin tuotannosta. Naishahmojen vähäisyys ja suhteellinen heikkous näyttäytyy uudessa valossa, jos huomioi sen että Tolkien kasvoi yhteiskunnassa, joka erotti vimmaisesti tytöt pojista ja naiset miehistä. Vaikka tämä huomio ei korjaakaan teosten puutteita, se voi selittää niitä ja helpottaa niiden kanssa elämistä. 

Jos taidetta kannattaakin aina tarkkailla tietoisena sen valmistumisajankohdasta ja sen tuottaneen yhteiskunnan luonteesta, ei se tarkoita sitä, etteikö teosten uusissa tulkinnoissa saisi hienosäätää sisältöä hieman kulloisenkin ajan mukaan. Kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu myönteisesti tähän hienosäätöön. 2000-luvulla valmistuneet filmatisoinnit Taru sormusten herrasta ja Hobitti-kirjoista saivatkin kritiikkiä osakseen, kun ohjaaja Peter Jackson käsikirjoitustiiminsä kanssa lisäsi naishahmojen määrää ja painoarvoa elokuvissaan. Vaikka tämä valinta toikin teoksia ja tarinaa lähemmäksi nykykatsojien arvo­maailmaa, oli monien mielestä kyse pyhäin­häväistyksestä. 

Tolkienin tuotanto onkin nähty lähes pyhänä ja tätä vasten onkin kertovaa, että Tolkienin suhteellisen sup­pean kirjallisen tuotannon kumppaniksi on julkaistu moninkertaisesti tietokirjoja, hajanaisia tarinan palasia ja elämäkertoja. J. R. R. Tolkienin ohella ainoa, kuka on päässyt julkaisemaan Keskimaahan sijoittuvia tarinoita, on ollut hänen poikansa Christopher. Christopher on toimittanut isänsä eriasteisen keskeneräisiksi jääneiden muistiinpanojen pohjalta sarjan kirjoja, jotka tarjoavat väläyksiä siitä, mitä olisi voinut syntyä ja näitä murusia tosifanit imuroivat kyltymättöminä ja kartuttavat Tolkien-tuntemustaan.

Tolkienin tuotanto onkin kanonisoitu tavalla, joka ei välttämättä vastaa kirjailijan omaa tavoitetta. Runsain mitoin eurooppalaisista mytologioista itse lainaillut Tolkien on ollut avoin tavoitteestaan luoda Englannille uusi mytologia. Hän itse kirjoitti vuonna 1951 kustannusa työskennenneelle Milton Waldmanille kirjeen, jossa kertoi ajatuksestaan luoda kirjallinen kokonaisuus ”jossa olisi kuitenkin tilaa toisille mielille ja käsille, jotka synnyttäisivät maalauksia, musiikkia ja draamaa”.

Sen sijaan, että Tolkien olisi luonut hiekkalaatikon, jossa muutkin voisivat leikkiä, on hänen kirjallista perin­töään museoitu ja vaalittu vimmaisesti. Pian tähän on kuitenkin tulossa jälleen yksi särö.

Verkkokaupastaan parhaiten tunnettu Amazon ilmoitti loppuvuodesta 2017 hankkineensa 250 miljoonalla dollarilla oikeudet Tolkienin tarinoihin perustuvan sarjan tuottamiseen. Jacksonin filmatisoinneista tämä Amazonin tuleva sarja poikkeaa ainakin siinä, että sen tapahtumien on kerrottu sijoittuvan varhaisempaan aikaan. Tuohon aikaan liittyvät tekstit ovat hajanaisia ja julkaistu poikkeuksetta kirjailija jo kuoltua. Tulemme siis näkemään jotain uutta Tolkienin maailmasta – ja ehkä myös sellaista, jota hän ei itse koskaan edes visioinut. 

Jotkut fanit voivat tästä hermostua, mutta ehkä tämä samalla tarkoittaa sitä, että Tolkienin tuotanto siirtyy vähitellen kohti kirjoittajan itse haikailemaa mytologiaa, jota kerrotaan uudestaan ja uudestaan moniäänisesti niin ettei kenelläkään ole yksinoikeutta siihen. 

 

Dome Karukoski: Tolkien, ensi-ilta 3.5.

Humprey Carpenter & Christopher Tolkien (toim.): J.R.R. Tolkien – Kirjeet. WSOY 2009. 463 s., suom. Tero Valkonen.

Kommentoi Facebookissa
Jari Tamminen