Kinky Boots -musikaali loikkasi Tampereelle

Hillittömän hauska, maailmaa syleilevän suloinen Kinky Boots -musikaali on matkustanut Helsingistä Tampereen Työväen Teatterin näyttämölle. Miehityksen tukipilarit, Petrus Kähkönen vastentahtoisena tehtaanomistaja Charliena ja Lauri Mikkola dragtähti Lolana, ovat samat kuin Helsingissä. Suomessa tuotanto on Helsingin Kaupunginteatterin käsialaa ja jälleen Samuel Harjanteen ohjaama. 

Voima kirjoitti Helsingin Kaupunginteatterin versiosta aikanaan, juttu löytyy täältä.

Tälläkin kertaa Tampereella koko ensemble ja bändi hoitivat hommansa hyvin. Kuitenkin tempo olisi paikoin voinut olla hitaampi. Ainakin erityisesti replikoinnissa eli puhekohdissa. Ensimmäisessä näytöksessä tuntui, kuin näyttelijät kiirehtisivät repliikeissään eteenpäin kohti seuraavaa biisiä.

Biisien jälkeenkin olisi voinut olla muutama dramaattinen hidastus. Itse kappaleiden tempot lienee määritelty tarkkaan partituureissa, mutta musikaali on erityinen taiteenlaji: vuorovaikutus on mitä välittömintä, ja niin kutsuttu neljäs seinä, näyttämön ja yleisön välinen kuviteltu raja, on mitä ohkaisin.

Musikaaleissa näyttelijät ottavat vastaan kiitokset sooloistaan ilman että he putoavat rooleistaan. Yleisökin iloitsisi kiitosten antamisesta. Kuin jazzkeikoilla ikään, soolon jälkeen yleisö antaa aplodit. Jos on hyvä soolo.

Ja ovathan ne hyviä.

Cindy Lauperin biisit ovat hittikamaa. Yli puolet biiseistä kasvoi huippukohdissaan modulointiin eli sävellaji nousi ylöspäin euroviisutyyliin, sehän tähän sopii kuin nakutettu. Musiikillinen populismi kuuluu genreen ja toimii hengen nostattajana.

Petrus Kähkönen osoitti jo viime talvena Tampereen Teatterissa Notre Damen kellonsoittajana, että hän pystyy kiipeilemään ja pomppimaan telineillä, ja samaan aikaan hänen laulunsa sujuu loistavasti. Kun hän Kinky Bootsissa juoksee portaita ylös tehtaan pomon toimistoon, ääni ei värähdä hengästyksestä. 

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kähkösen megalomaaninen soolo Sielukas mies on esityksen musiikillisesti ylivoimaisesti paras kappale.

Lauri Mikkolan Lola joutuu laulamaan jopa samassa kappaleessa sekä drag queenina naisellisemmalla äänialalla korkealta että Simon-nimisenä miehenä alhaalta. Näihin osuuksiin äänialaa ja taitoa tarvitaan. Mikkolan revittely on edelleen hurjaa ja taitavaa. Onneksi vessakohtauksessa Mikkola-Kähkönen-duo saa tehdä liikuttavan balladirevittelyn.

Hiski Grönstrand rakentaa Donin passiivis-aggressiivisesta machoroolista tyylikkään.

Hänen hahmonsa on vaikea, porukan vastenmielisin. Ikävä toksisen maskuliinisuuden ilmentymä, teoksen pelottava henkilö. Hankalan tunneskaalan kaaren takia Don on näyttelijän unelmaduuni.

Don on lihaksiaan pullistellen ajamassa mopoaan rotkoon. Mutta onneksi – kuten Lola oivaltaa – Don joutuu Lolan keksimässä haastepelissä toteuttamaan paljon isomman ja vaikeamman jutun kuin Lola. 

Herkän Lolan nakki on joutua näyttämään fyysinen voimaa, tappelemaan ja nolaamaan itsensä. Mutta Don, hän joutuu pohtimaan syvällisiä, ja tuleekin saavuttaneeksi kosolti sekä itsekunnioitusta että muidenkin arvostusta.

Kinky Bootsissa loikitaan yli sukupuolten ja sukupolvien kuilujen. Drag ladyt, ”Lolan enkelit”, ovat mitä naisellisimpia naisia.  Tehtaan naispuoliset työntekijät ovat kovia jätkiä. Lontoon hohtoa maistanut nuori tehtailija Charlie ja tehtaan vanha sihteeri George (Jyrki Mänttäri) ovat katsojien peileinä tarkkailemassa maailman menoa ja pelkäämässä muutosten pakkoa.

Ikävä kyllä parin tyttöystävän roolina on olla vaimoke, tylsä järjen ääni – erityisesti silloin, kun poikaystävän hurja riskipeli alkaa tuottaa voitokasta tulosta.

Sielukas mies -biisi on alkukielellä Soul of a Man. Englannin kielen ’man’-sanan laajan merkitysten kirjon takia sen voi käsittää viittaavan myös sielukkaaseen ihmiseen, sukupuolesta riippumatta.

Sukupolvien kuilu korostuu, kun käy ilmi miten tarinan isät ovat tehneet tyrmäävät virheensä. Nyt he ovat poissa. 

Vaan eipä ihan kaikki ole poistuneiden isienkään ymmärtämisen kannalta menetetty…

Pilaamatta jännitystä juonen kulusta paljastettakoon, että suuri ja palkitseva finaali on koittava, tietenkin, mutta tie sinne on kuoppainen ja vaatii konfliktinsa. 

Kinky Boots on iloinen teos tästä ajasta. Sen opetus on, että kaikkien ihmisten tulee hyväksyä toinen toisensa ja itsensä, aina, kun ihminen on rakkauden asialla.

Kaikkea ei missään nimessä pidä suvaita, saati hyväksyä: kiusaamisen ja väkivallan ketjut pitää katkaista heti.

Eivätkä ne itsensä hyväksyjät kiusaa muitakaan.

Kinky Boots Tampereen Työväen Teatterissa. Esitykset 10.10.2020 asti.

Sävellys Cindy Lauper. Käsikirjoitus Harvey Fierstein. Ohjaus Samuel Harjanne. Suomennos Kari Arffman ja Hanna Kaila. Koreografia Gunilla Olsson-Karlsson. Kapellimestari Joonas Mikkilä.

Kommentoi Facebookissa
Ilona Iida Simes