Haluammeko pelastaa järjestelmän, joka perustuu ihmioikeuksien tallaamiselle ja tohon kylvämiselle?

Tuntuuko pahalta ajatella vaikkapa kongolaisella kobolttikaivoksella rehkiviä lapsia? Lohdutatko itseäsi sillä, että siellä ne kehitysmaissa ovat sivistymättömiä ja kyllä me demokraattisessa lännessä osaamme paremmin? Tämä ajatus saattaa olla yhtä lohdullinen kuin myös väärä.

Olen nyt viettänyt aikaa muksujen kanssa kotona ja etäkoulu pyörii hyvin, läppärit ja kännykät toimivat.

Lasten koulutehtävien tukemisen ohella olen päivittänyt opettajille tarkoitettua Medialukutaitoa vastamainoksista -opasta. Teemme pieniä hienosäätöjä teksteihin ja vaihdamme osan vastamainoksista. Tämä uudistettuun oppaaseen sisällytettävä kännyköiden (ja laajemmin kulutuselektroniikan) tuottamiseen liittyvä Honest-vastamainos muistutti siitä, että näiden omienkin muksujen laitteiden elinkaaren toisessa päässä saattaa hyvinkin olla myös lapsia.

Vastamainoksessa näkyvät lapset työskentelevät Katangan kobolttikaivoksella Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Kongon demokraattinen tasavalta on syntynyt Belgian (poikkeuksellisen brutaalisti hallitseman) siirtomaan raunioille, eikä maassa oikeasti ole koskaan saatu demokratiaa rullaamaan. Eurooppalainen siirtomaaisäntä ei moisesta välittänyt huolehtia lähtiessään – eivätkä siirtomaaisännät oikeastaan koskaan lähteneetkään.

Nykyaikaisen kolonialismin luonteeseen sopivasti, tuohon kobolttikaivokseen nivoutuu juuri se, että entisen siirtomaat eivät useinkaan ole tosiasiallista itsenäisyyttä saaneet: Kaivoksen omistaa Katanga Mining, joka on nimestään huolimatta kanadalainen kaivosyhtiö. Katanga Miningin puolestaan omistaa pääosin raaka-aine- ja kaivannaiskauppaa käyvä Glencore, jonka päämaja sijaitsee Sveitsissä ja joka on rekisteröity Englannin kanaalissa sijaitsevalle Jerseyn saarelle. Jersey on tunnettu veroparatiisi.

Tällä historialla ja tuotantorakenteella on hirvittävän vaikea katsoa Honest vastamainosta ilman, että kokee myös meidän länsimaisten olevan osaltamme vastuussa tapahtumista. Toki prosessiin nivoutuu myös pilvin pimein paikallisia nilkkejä, jotka ottavat tarjotusta järjestelmästä irti sen, mitä siitä on irrotettavissa ja viis veisaavat uhreista.

Paikallisten osallisuus ei kuitenkaan poista vastuuta siltä, joka on pelilaudan asetellut ja peliä johtaa. Ja tämä peli huojuu nyt kovin vimmaisesti ja maailman valtioita pyydetään pelastamaan juuri niitä yhtiöitä, jotka ovat osallistuneet tämän maailman kuilun reunalle ajamiseen.

Kun tässä pelastusoperaatiossa kuitenkin turvaudutaan ihan kunnolliseen sosialistiseen jakopolitiikkaan, niin mielestäni samalla voisi sitten vähän myös miettiä, että mihin suuntaan elpyvää taloutta suunnataan.