Nälkälakko-blogi: Toinen päivä

Elokapinan aktiivien nälkälakko jatkuu ja ministeri vieraili heidän luonaan. Mukana myös vastaus kysymykseen ”Miksi nälkälakko?”

Ensimmäinen päivä Kansalaistorilla meni todella nopeasti rakennushommissa ja keskustellessa ohikulkijoiden ja tapahtumiin osallistuvien kanssa. Kirjoitan tässä blogikirjoituksessa ajatuksiamme jonkinlaisena vastauksena kahteen kysymykseen, jotka nousivat lähes kaikissa eilisissä keskusteluissa esiin ja jotka ovat näkyneet myös nälkälakon uutisten somekommenteissa.

Eilen maanantaina lisäksi ympäristöministeriöstä vierailtiin protestipaikalla ja tänään tiistaina ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) tuli keskustelemaan ja sanoi, että meidän viestimme on hänen sydämessään.

Nälkälakkolaisten teltalla on riittänyt kävijöitä. Myös ministeri Krista Mikkonen (vihr.) kävi vaihtamassa ajatuksia nälkälakkolaisten kanssa.

Ensimmäinen kysymys, johon haluamme vasta on ”Miksi nälkälakko?”

Nälkälakko on sekä kansalaisliikkeiden että yksittäisten kansalaisten paljon käyttämä protestimuoto. Tunnetuin nälkälakkoilija lienee Mahatma Gandhi, joka teki elämänsä aikana 17 nälkälakkoa, jotka olivat kestoltaan 3–21 päivää. Myös Gandhilla oli lakoilleen vaatimuksia ja joissakin nälkälakoissaan hän saavutti ne, toisissa ei.

Nälkälakko vaikuttaa herättävän kansalaistottelemattomuuden muotona todella paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita. Ehkä kieltäytyminen ravinnosta on kehollinen perustarpeisiin liittyvä teko, joka muistuttaa inhimillisen elämän haavoittuvuudesta ja herkkyydestä. Ehkä tämä on niin radikaalia, että se herättää pohtimaan, onko tilanne kenties vakavampi kuin itse on käsittänyt?

Me lakkoilijat pohdimme itse reaktioita myös siitä näkökulmasta, että nälkälakolla emme tee sellaista kansalaistottelemattomuutta, jossa aiheuttaisimme fyysistä häiriötä tai haittaa kenellekään, mutta sen sijaan ilmeisesti häiritsemme teollamme henkistä tilaa. Häiriön voima todennäköisesti kumpuaa nimenomaan siitä, että on raskasta joutua kasvokkain ilmastokriisin tosiasioiden kanssa. Se, että jotkut kantavat niin suurta huolta ja vastuuta yhteisestä ympäristöstä, yhteiskunnasta ja planeetasta, että ryhtyvät nälkälakkoon, tuntuu liioitellulta. Koska jos nälkälakko on mittasuhteiltaan oikea, sehän tarkoittaa, että tilanne on meille kaikille huolettava.

Toinen kysymys, johon haluamme vastata on “Mitä vaadimme”?

Meidän vaatimuksemme hallitukselle on, että Suomi vähentää hiilipäästöjä 20 prosenttia vuoden 2021 aikana ja 20 prosenttia jokaisena vuotena sen jälkeen. Vaadimme, että hallitus sitoutuu tavoitteeseen ja että hallitus osoittaa konkreettiset toimet, joilla se saavutetaan. Näillä toimilla Suomi on nettohiilineurtaali vuonna 2025.

Vaatimuksemme vastaa globaalin hiilibudjetin raameja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden puitteissa. Sen saavuttamiseksi hallituksen on pystyttävä tekemään rohkeita toimia, jotka käytännössä muuttavat yhteiskuntaamme ja meidän jokaisen päivittäistä elämää.

Vaadimme hallitukselta myös tutkijoiden kuuntelemista. Vaadimme hallitukselta ilmastotieteeseen uskomista. Käytännössä tieteelliseen tietoon uskominen tarkoittaa ilmastokriisissä todellisia tekoja, ei vain poliittista retoriikkaa. Sen aika on jo kauan sitten mennyt.

Teksti: Elokapinan nälkälakkolaiset

Avatar
  • 11.8.2020