Löytyy se kuustoista kuppilaa per hehtaari / Tsekkaa sunnuntai­aamunen Malmintorin baari / Homma viileempää ku maaliskuine Vantaanjoki / Sano mielummi ”ei” vaik monet sanooki ”toki”.

Puutarhalähiö oli utooppinen ajatus. Kuten utopioiden kanssa on tapana, ei tämäkään konsepti lopulta vastannut kaikkia toiveita: Hajanaisesti sijoitettujen lähiöiden rakentamista seurannut kaupunkirakenteen hajoaminen sekä yksityisautoilua korostavat liikenneratkaisut ja niiden ruokkimat ruuhkat ovat kiistatta ongelmia. Joidenkin poliitikkojen puheissa puolestaan maalaillaan kuvaa lähiöistä helvetin esikartanoina, vaikka oikeasti noin puolitoista miljoonaa suomalaista elelee joka päivä ihan tavallista elämää lähiöissä eri puolilla maata.

Yksi Suomen tunnetuimmista lähiöistä on Koillis-Helsingissä sijaitseva noin 25 000 asukkaan Malmi. Monet heistäkin, jotka eivät kuunaan ole Malmilla käyneet, tuntevat sen nimeltä – ja maineelta. Valari Tynkkysen juuret ovat tiukasti alueella, ja hän on tehnyt jo vuodesta 2004 Malmin maineesta ammen­tavaa taidetta. Tynkkysen ­Malmi Vice pitää sisällään Insta­gramissa julkaistujen kuvien ohella muun muassa taidenäyttelyitä, satunnaisesti tarjolla olevia Malmi Vice -vaatteita ja -taide­teoksia. Kenties Tynkkysen taide­teoksen osaksi voi laskea myös ne kymmenet Malmi ­Vice -tatuoinnit, joita innokkaat malmilaiset ja malmihenkiset ovat ottaneet ihoonsa. 

”Olen kolmannen polven koillis­helsinkiläinen. Mummola oli Jakomäessä ja itse olen asunut Malmilla, Tapanilassa, Tapaninvainiossa ja Oulun­kylässä. Malmi on vähän sattuman kautta tullut tähän taiteeseen, mutta onhan se alueellinen keskus ja siihen on helppo tarttua. Ei kovinkaan moni Helsingin ulkopuolinen tiedä, missä on vaikka Siltamäki – aika moni helsinkiläinenkään ei tiedä. Malmi on omaleimainen keskus, jossa on oma tyyli ja joka tunnetaan.”

Samat naamat, samat kaavat, kesä taikka talvi / Hyvät laulut, radan pauhut, ei se muuta tarvi / Malmi-Malmi-Malmi.

Englantilainen kaupunkisuunnittelija Ebenezer Howard esitteli 1800-luvun lopussa periaatteen puutarhakaupungista. Ajatus suurien puistoalueiden ympäröimistä asuinalueista löysi tiensä myös Suomeen, ja lähiöistä haettiin ratkaisua toisen maailmansodan jälkeiseen asunto­pulaan. Ensimmäiset suomalaiset lähiöt rakennettiin 1950-luvulla ja 1960-luvulla rakentaminen käynnistyi oikein urakalla. Vuosikymmenen loppupuolella rakennettiin myös Koillis-Helsingissä sijaitsevaa Jako­mäkeä.

”Faijan puolen sukua valui Punavuoresta Jakomäentie kutoseen. Se on ollut aika mullistava hetki, kun yhtäkkiä oli useampia huoneita ja kaikki mahtuivat asumaan hyvin.”

Sisävessatkin olivat silloin monille uutta luksusta, mutta noin kymmenen vuotta sitten huonoon kuntoon päässeet talot purettiin. Sittemmin Jakomäentie kutosen tilalle on noussut uusia taloja ja uusia taloja nousee myös Malmilla.

”Malmi ja monet muutkin lähiöt ovat tällä hetkellä melko ison murroksen kynnyksellä. Ihan alkaen arkki­tehtuurista”, Tynkkynen toteaa Malmi­talon parvella. Kivenheiton päässä kiiltelee uutuuttaan kaksi 16-kerroksista tornitaloa. ”Kun tehdään uutta ja tulee uusia asukkaita, niin identiteetti muuttuu. Myös hinnat nousevat ja se ajaa pois tiettyjä asukkaita ja palveluja, jotka eivät pysty vastaamaan uuteen hinta­tasoon. Luulen, että kymmenen vuoden päästä Malmikin näyttää monella tavalla erilaiselta.”

Muutoksen keskellä vanhat ennakko­luulot ja legendat kuitenkin pitävät pintansa – osa perustellusti. Niihin Tynkkynen on tarttunut ja kääntänyt ne jopa riemun ja ylpeyden aiheeksi. Hänen mukaansa vähitellen lähiöissä alkaakin näkyä uudenlaista ylpeyttä kotiseudusta. Lähiöistä on muodostunut jaettuja identiteetin rakentamisen palikoita, eikä niitä enää nähdä vain huonona vaihtoehtona kaupungin keskustalle. Malmi Vice -teoksissa käytetään päihteitä, alue leimautuu sekoiluun, meno on jokseenkin holtitonta, ja elämän koko kirjo lyödään katsojan silmille.

”Uskon, että valtaosa yleisöstä ymmärtää idean teosten takana. Ei tässä ole tarkoitus nauraa millekään ihmisryhmälle tai kenenkään elämäntilanteelle, mutta lähiökulttuuriin kuuluu myös se, että pystytään nauramaan ja vähän jopa vittuilemaan omille ja vitsailemaan itsestä. Jengi täällä on todella monimuotoista, mutta samalla ymmärrämme, että ollaan samaa porukkaa.”

Carhartin huppareita, Addu-verkkareita / Malmi-paitoi, Torsion-lenkkareita / Tää on Malmi Vice. Tää on Malmi, Malmi Vice.

Malmi Vicen nimi ja alkuperäinen logo on lainattu 80-luvun Miami Vice -sarjalta. Sarja tuli tunnetuksi nopeista autoista, kalliisiin pukuihin pukeutuneista kovanyrkkisistä poliiseista, kauniista naisista ja juppien pintaliidosta. Sarjan nimessä ”vice” viittaa poliisiyksikköön, joka on erikoistunut ”paheisiin” eli päihteisiin, uhkapeliin ja seksityöhön liittyvään rikollisuuteen. Myöhemmin Malmi Vice -logo on näyttänyt esimerkiksi Malibu-liköörin logolta palmuineen.

”Kyllähän päihdeongelma näkyy katukuvassa. Siihen jokainen ainakin tuossa torin alueella käyskentelevä törmää ihan päivittäin. Se on varmaan alueen näkyvin – no onko se sitten pahe vai ongelma?”, Tynkkynen arpoo.

Käsitellyt aiheet eivät tietenkään liity vain ja ainoastaan Malmiin.

”Samat hommat näkyvät vaikka rova­niemeläisessä lähiössä. Vaikka ei olisi ikinä Malmilla käynyt, niin teoksista voi poimia huomiota ja todeta, että ’ha-ha, mäkin tiedän tuollaisen tyypin’.”

Lähiöihin liittyvät ennakkoluulot ovat tiukassa ja niitä jopa vahvistetaan määrätietoisesti – kukapa ei olisi lukenut pelottelevaa artikkelia liekehtivistä lähiöistä. Helsingin yliopiston tutkijat Linda Haapajärvi ja Lotta Junnilainen ovatkin todenneet, että Suomessa lähiöiden todellisuus ja median uutisointi lähiöistä ovat etääntyneet toisistaan. Tynkkynen on samoilla linjoilla tutkijoiden kanssa:

”Ei vaikka Helsingissä voi oikeasti yhtään kokonaista kaupunginosaa määritellä mitenkään hyväksi tai huonoksi. Tietenkin kaupunginosan sisällä voi olla alueita, missä on haasteita enemmän kuin toisilla alueilla. Mutta eivät kaupunginosat ole jakautuneet mediassa leimatulla tavalla, ja haluan repiä hieman huumoria niistä stereotypioista.”

Talon säännöt – dumareina Pasi ja Aki / Parkkihalli ja avokämmen oli se laki.

Tyyliltään Malmi Vice -teoksia voisi kuvailla nykypäivän arkirealismiksi. Jos suomalaisuutta on taannoin rakennettu kuvilla luonnosta, määrittää lähiöarkkitehtuuri ja mainoskuvasto monien arkista ympäristöä. Malmi Vicen ensimmäisestä logosta ­alkaen Tynkkynen on hakenut teoksiinsa inspiraatiota ja viittauksia viihde- ja mainoskuvastosta.

”Alunperin se idea tuli vähän vahingossa. Katsoin jonkun hienon logon ja olin että okei, tähän mä pystyn vaihtamaan suhteellisen kivuttomasti kirjaimia tai voin tehdä siitä oman version. Tykkäsin tehdä tämmöisiä väännöksiä ja vasta joskus myöhemmin tajusin, että tämä kategorisoituu pop-taiteeksi. En edes tiennyt mitä pop-taide on kun aloin tekemään näitä. Ehkä jonkun Andy Warholin teoksen olin nähnyt jossain.”

Tynkkynen kokee valitsemansa tyylin näppäräksi tavaksi toimia, ja sen jälki on myös tunnistettavaa. Tunnistettavuus tarjoaa yleisölle tarttumapintaa. Samaa logoilla ja brändeillä leikittelyä on perinteisesti nähty myös skeittauskulttuurin ympärillä, ja erilaiset maskottihahmot ovat seikkailleet graffiteissa nykyaikaisen graffitikulttuurin alkumetreistä saakka. Tämä on Tynkkysellekin tuttua.

”Parodian tekeminen on luonnollinen vastavoima vallalle, enkä ole keksinyt mitään pyörän tapaista uudestaan. Kaikkihan on käytännössä tehty jo, ja minä vaan lisään siihen oman mausteeni. Toivon, että tekemisestäni jää joku pieni jälki kotimaiseen popkulttuuriin.”

Mainosten ja logojen ohella Tynkkynen on hakenut inspiraatiota myös asuinympäristönsä arkkitehtuurista. Esimerkiksi Malmin juna-aseman ylittävän sillan – niin sanotun ”putken” – siluetti näkyy monissa Tynkkysen töissä. Malmi Vice -dollarin kääntöpuolella se tosin näyttää ensivilkaisulla enemmän seteleihin luontevasti kuuluvalta monumentaaliselta vallan linnakkeelta kuin sillalta, jossa mummot ovat vuosia (luvatta) myyneet villasukkia, lapasia ja itse poimittuja kukkia.

”Ei sitä siltaa moni ei-paikallinen varmaan tunnista. Siitä kyllä menee paljon väkeä junalla ali, mutta ei sitä silloin oikein näe. Nuo mainosparo­diat taas perustuvat sellaiselle, mikä on kaikille tuttua ja näkyy isosti kaikkien arjessa – pitäisi asua jossain erämaamökissä, jotta niiltä voisi välttyä.”

Kursiivilla sitaatteja Tynkkysen sanoittamasta ja esittämästä Mlmvc-kappaleesta, joka on julkaistu SMC Lähiörotat: Ja niin se menee -albumilla.

Malmi Vicen Get Paid -installaatio Keravalla 1.6. aukeavassa Purkutaide-näyttelyssä. Purkutaiteessa myös artikkelin kirjoittajan teoksia.